sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

"Minä en ole koskaan..."

Tänä kesänä pääsin vihdoin kokeilemaan lankojen kasvivärjäystä. Suunnitelmissa se oli ollut jo useamman vuoden, mutta aina kun paikallisilla neulojilla oli kesän värjäyspäivä, olen ollut jotenkin estynyt. Ja joka kerta on harmittanut, aina edellistä kertaa enemmän. Mutta tänä vuonna ajattelin ottaa ohjat omiin käsiini ja ehdotella muille itselleni sopivaa päivää. Ja pääsin vihdoin ja viimein kokeilemaan kasvivärjäystä kanssaneulojan luona. Jee! 

Alla hieman värjäyksen kulkua muutamina kuvina.

Ensin kiehauteltiin vesi sopivaksi, reiluksi kädenlämpöiseksi. Tähän kattilaan mukaan pääsi krappijauhetta sekä alunaa.


Langat oli laitettu valmiiksi jo vyyhdeille ja siitä ne pääsivät lämpimään vesikylpyyn ennen pataan joutumistaan. 



Kastelun jälkeen langat jaettiin kahteen kattilaan, osa krappikattilaan ja osa raparperipataan. Tätä ennen padassa oli keitelty raparperninlehtiä jo jokunen tunti ennen lankojen lisäystä. Lehdet oli poistettu ja kasteltu lanka laitettiin pataan. Sitten alkoi se hankalin osuus, lämpötilan nostaminen sopivaksi ja sen seuraaminen.



Valvojaisten lomassa oli aikaa neuloa, herkutella ja katsella kanasia. 


Padasta nousi sitten värjättyä lankaa, jei!





Aivan upeita oransseja saatiin krapilla, ihastuin välittömästi. Raparperin värisaalis jäi hieman vaisuksi, liikaa lankaa raparperin määrään nähden. Mutta kauniita sävyjä silti.

Ja mitä tapahtui seuraavana päivänä? Jeps, en malttanut olla rakentamatta omaa tulisijaa omaan pihaan. Kattilankin sain naapurista pikatoimituksella. Oli pakko kokeilla mitä krapin liemi vielä värjää. Värjäyspäivänä siitä oli värjätty jo kahdesti ja otin loppuliemen mukaani testailua varten.



Alla sitten niitä värjättyjä lankoja. Alimmassa kuvassa lopulliset, kuivuneet langat. Vasemmalla luonnonvalkoista Vuorelman Vetoa ensimmäisestä krappipadasta. Vieressä samaa lankaa, mutta värjätty ensin raparperillä ja siitä siirretty krapin ensimmäiseen jälkivärjäykseen. Kolmantena Regia neljäsäikeistä sukkalankaa, alunperin valkoisena, nyt saman liemen kolmannessa värjäyskerrassa. Aivan upea vahva väri tuli vieläkin. Samassa padassa sitten oli myös ehtaa 100 % lampaanvillaa, rasvaista sellaista. Se ei napannut väriä ihan yhtä hyvin, mutta jonkinverran kuitenkin.




Kannattiko kokeilla? Jeps, kärpänen puraisi. Seuraavaksi testiin happovärit.

2 kommenttia: