maanantai 7. huhtikuuta 2014

Uusi katsantokantoja, ja kantoja.

Geokätköily on kumma harrastus. Pitkään sitä vielä viime syksyyn asti mietin ja luulin sen olevan turhan vaikeaa aloittaa. Kunnes sitten rohkaistuin, latasin puhelimeeni sopivat ohjelmat ja rohkaistuin etsimään ensimmäisen kätköni. Ja voi sitä riemua, kun se löytyi! Sen jälkeen kätköjä on löytynyt nelisenkymmentä lisää. Ja riemu on joka kerta yhtä suuri. Onneksi uskalsin.

Näin komeita riippusiltoja löytyy kätköreissuilla.

Joskus paikat ovat hieman pelottaviakin.

Ja joskus voi löytää jotain erittäin yllättävääkin.

Metsä on oma suosikkini kätköympäristöistä.

Myös maakuntahistoria kiinnostaa.

Näitä jyrkkiä rinteitä kiivetessä myös kunto kasvaa.
Alla oleva valkoinen on tie. Hiki tuli.

Välillä kannattaa myös ihailla luonnon kauneutta.

Ja eväät ovat aina paras osa kätköilyreissua, lasten mielestä.

Kaikki yllä olevat kuvat on siis otettu kätköilyreissujen aikana. Kun silmät pitää auki ja osaa muuttaa perspektiivejä, niin näkee sellaista mitä ei esimerkiksi juostessa tai pyöräillessä näe. Niille matkoille on sitten ihan eri tarkoitus.