Viikon muotisana; voimaannuttava

Nyt se on taas takana, vuoden neulekohokohta. Savolainen neuleretriitti Kierot puikot 2016 järjestettiin tänä vuonna Rautavaaran Metsäkartanossa. Ympäristössä mieli lepäsi ja ulos oli jatkuva hinku. Viikonloppuna aurinko helli ja pienet yöpakkaset piristivät aina aamusella aamupalalle pihan yli kävellessä. Aikalailla täyden kympin viikonloppu. Neulomista, syömistä, saunomista, geokätköilyä, joogaa, mainiota seuraa, arjen karkottamista, ihania ihmisiä. Alla kuvakoostetta, vähän pidemmästi. Kiitos kaikille viikonloppua kanssani viettäneille!

Perille päästyä

 Geokätköilyä, teoriaa ja käytäntöä

 Metsiksen maisemia

Lankaa, lankaa, lankaa

Kraft Hand-Dyed

Kraftia lisää

Värjäyspajalaisten lankoja

Omat valinnat Kraftilta

Puffa-lankaa

Lonkeroita ja Misujen taisto

Retriittiläisten virkkaamat turvalonkerot pääsemässä kylpyläkäynnille.

Misujen taisto, kolme kisaajaa

Kotona kerrattua

Hillitsin itseni. Vain kaksi vyyhtiä ostin, loput tulivat muita teitä.

Auringonlaskuun

Japanin aurinkoa

Lanka: Wollemeise Pure (Maus Jung ja Clementine)

Ohje: Stripes Gone Crazy, atelier alfa

Koko: M/L, kokonaislangankulutus noin 350 g

Tein vuodenvaihteessa pitkästä aikaa itselleni jotain isompaa. Ja samalla elämäni ensimmäisen neuletakin itselleni. Ja en voi olla kuin tyytyväinen. Malli on siis Stripes Gone Crazy ja lanka Wollmeise Purea väreissä Maus Jung ja Clementine. Malli oli ollut jonossani jo useita kuukausia ja vihdoin pääsin sen itselleni aloittamaan. Ohje on melko auki kirjoitettu ja ns. "idioottivarma". Eli osasin minäkin! :D Tuo on joutuisaa neulottavaa ja melko koukuttavaa... "Vielä yksi raita'". Tästä on tullutkin yksi lempivaatteistani. Kutkuttaisi kovasti aloittaa toista, mutta ehkä teen muutaman muun neuletakin pois jonosta ensin.

 

Myönnettäköön...

... saattoi hieman karata mopo käsistä näiden kanssa. Pari projektipussia tuli siis tehtyä tässä kevään ja alkukesän aikana. Ei voi mittää. Lahjalaatikkoon täytettä. (Ja uskallanko sanoa, että kaapissa on kankaat vielä kahteen pienempään... jos vaikka jotain muuta tässä välillä).

Ompeluohjeen sain kevään retriitissä Neulistilta ja nämä kuusi pussia onkin tehty sillä samaisella ohjeella. Jokaisessa on omat virheensä, enemmän tai vähemmän näkyvinä, joten ei ihan priimaa tullut vielä. Ovat tosin ensimmäisiä itse ommeltuja asioita koskaan, joten priimaan on vielä pitkä matka. Mutta eivätköhän nuo kodin ja käyttötarkoituksen jokainen löydä. Kangaskassin ohje on jo netistä etsitty ja seuraavaksi taidan kokeilla sitä. Katsotaan miten käy vai joudunko kutsumaan apujoukkoja kädestä ohjaamaan... :D Onneksi paikallisesta neulojapoppoosta moni on kätevä myös ompelukoneen kanssa, joten apu on tarvittaessa lähellä.

Isompi pöytä tilauksessa

Tiedättekö miten vaikeaa on pingottaa isoa huivia? Minä tiedän. Ei riitä millään pöytätila ja lattialle ei voi laittaa kolmen vikkeläjalkaisen takia. Onnistui se pingotus kuitenkin, pieniä kikkakolmosia käyttämällä ja lopputulos on i-h-a-n-a! 

Aloitin neulomaan ensimmäisen kerran tätä huivia jo talvella, mutta se sitten jäi muiden kiireitten jalkoihin ja unohtui neulepussiin. Toukokuun loppupuolella sitten kaivelin tämän kätköstään ja purin koko aloituksen. Aloitin alusta, uudella inspiraatiolla ja tein tämän melko nopeasti sitten valmiiksi. Huivi on iso oman mittapuuni mukaan (leveys noin 175 cm ja korkeus reilu 90 cm), tai ainakin korkea. Mutta se on juuri sitä, mitä tilasin. Halusin kesäksi selkää suojaavan huivin ja sellaisen sain. Malli on helppo ja nopea, ulkoa opeteltavissa heti alusta saakka. Ei mitään turhia kikkailuja, ainaoikeaa, lisäyksiä ja kavennuksia loogisessa järjestyksessä. Mainiota reissuneulomista.

Ja se kuvaus sitten... haasteensa siinäkin. :D

Viljaa

Lanka: Wollmeise Twin, värissä Olio Vergine, kulutus 216 g

Ohje: Liito (Veera Välimäki)

Koko: 175 x 92 cm

 

Viitakon viikonloppu

Tänä vuonna pääsin vihdoin osallistumaan Savolaisen kieroon neuleretriittiin, Kieroihin Puikkoihin. Nämä olivat nyt neljännet Kierot, ja joka vuosi olen haikaillut mukaan, mutten ole päässyt. Tänä vuonna retriittiemot sitten lähestyivät meikäläistä jo hyvissä ajoin ja tarjosivat pientä järjestelyhommaa retriittiin. Noh, enhän voinut millään kieltäytyä ja päätin osallistua vihdoinkin mukaan. Hyvä niin, koska unohdin vallan sujuvasti sitten sen virallisen ilmoittautumispäivän.

Herkullista ruokaa, enemmän kuin riittävästi teetä ja herkkuja, paljon uusia ihania tuttavuuksia, neulomista, saunomista, paljuilua, naurua naurun perään, monta uutta opittua asiaa ja äärettömästi lisäenergiaa. Sitä se retriitti oli.

Maisemat olivat kohdillaan, omaa rauhaa

Nälkää ei tarvinnut nähdä. Loputon virta herkkuja ja mainiota ruokaa sekä talon puolesta että retriittiväen tarjoilemana.

Ja mikä parasta, opin ompelemaan! Ensimmäinen itseompelema juttu; pöllöpussukka. Kuvassa myös muiden ryhmäläisten taidonnäytteitä.

Rohkeana immeisenä uskaltauduin myös aloittamaan Virallisen Savolaisen Retriittisuunnitelija TiiQ:un Villiviini-sukat. Ja täytyy todeta (aivan kuin tuon ompelun suhteen); eihän tää niin vaikeaa olekkaan, kuin kuvittelin.

Erävoitto tunikasta

Muutama vuosi sitten väkersin ja väkersin, välillä kiroilin ja neuloin, välillä ihan vaan sovussa puikkojen kanssa neuloin yhden Veera Välimäen Still Light -tunikan. Ihan vaan tajutakseni, että se oli auttamatta liian iso minulle. Ja raskas. Purin sitten koko tekeleen ja jätin tunika-ajatuksen taka-alalle. Sen verran hermoon otti sen purkaminen. 

 

Tämän vuoden alkuviikkoina sitten heräsi uudestaan ajatus siitä tunikasta, vaikka tuo em. peikko hieman niskassa kummittelikin. Päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja selättää tuon peikon. Vaihdoin langat ja vaihdoin puikot, kokokin vaihtui tunikassa vuosien varrella kokoa pienempään. Ja lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Kevyt ja keväinen. Ohje on helppo, välillä puuduttavankin yksinkertainen. Kokona tuossa on sellainen S ja M koon välimuoto, laskin silmukat uusiksi omalle koolle. Seuraava voisikin olla sitten jo ohjeenmukaisesti S-koko. ;) Erään muutoksen kuitenkin tekisin tuohon; vyötärömuotoilut. Itse en kauheasti pidä tuollaisista "tasapaksuista" tunikoista, vaan vyötärö saa olla meikäläiselle hieman paremmin erottuva. 

Itsestään on kännykällä (ilman sitä selfietikkua) aika vaikea saada asiallisia kuvia tunika päällä, joten ne on sitten luvassa myöhemmin... neuleretriitin jälkeen.

Koivunlehtiä

Lanka: Garnstudio Drops Alpaca, väri 2916

Ohje: Still Light -tunika ( mm. Ravelrystä)

Koko: S ja M väliltä

Ja katsokaa mikä ihana nappi tuohon löytyi!