Pikkarit pidetty

Paikallisten neulojien vuotuiset pikkujoulut, eli Pikkarit ovat nyt takanapäin. Ihanaa, hauskaa, mahtavaa, rentouttavaa, voimannuuttavaa oli taas, kuten aina. Aika kului ihan liian nopeasti, olisi tuota voinut pidempäänkin istuskella hyvässä seurassa. Paljon herkkuja, monta ihanaa ihmistä (27 jos ollaan tarkkoja) ja monenmonta pakettia! Pikkareissa nimittäin jaettiin paikallisen Jouluvaihdon paketteja, joululahjoja sekä arpajaispalkintoja. Itse toimin tänä syksynä emona vaihdossa, koska rahkeet eivät riittäneet siihen osallistumaan. Mukavaa hommaa tuo emoilukin. Omassa joululahjapaketissani oli kaksi kerää Dropsin Fabel Printiä pehmeän violetin sävyssä sekä tummaa luomusuklaata, nam! Arpajaisista voitin Kuuman Tanssin... vähän arvuuteltiin kenen kanssa sen saan tanssia. :D Kyseessä on tosiasiassa herkullinen mate-juoma, jota minulla on ollut aiemminkin kaapissa muutamaan kertaan.

Muutama päivä sitten hain myös postiin saapuneen SNY-vaihdon viimeisen paketin. Lähettäjä ilahdutti minua jälleen, aivan uusia asioita oli paketti pullollaan. Herkkuja siellä oli kolmenlaista; luottoherkku-Merkkareita, jouluteetä (jota en ole vielä koskaan päässyt maistamaan) sekä toffeekonvehteja. Parini hieman mietiskeli, mites suklaan kanssa käy. Olin nimittäin ilmoittautumislomakkeessa ilmoittanut, että suklaa ei kuluu meikäläisen ykkösherkkuihin (paitsi tumma versio). Mutta ällös huoli, kaikki missä on toffeeta on herkkua! Paketissa oli mukana myös 2,5 mm Addin puikot sekä helmiä helmineulontaan. Nuo puikot kyllä tulivat mainioon aikaan, tarvitsin nimittäin 2,5 mm puikot erääseen testineuleeseen ja molemmat varastossa olevat sen koon puikot ovat kiinni Jämälankavillasukkajoulukalenterissa (josta juttua seuraa sitten joulun jälkeen). Lankoina oli kolmea eri lankaa! Mieletöntä. Tuttuna lankana oli ainoastaan tuo Fabel, aivan uudessa värisävyssä kuitenkin. TeeTeen Pallas on minulle aivan uusi tuttavuus, kuten myös Dropsin Delight. Näistä on hyvä tehdä asusteita talveen. Ihan mielettömän hyvin olet parini tämän vienyt läpi, hyvä mieli on ollut jokaisen paketin ja välimuistamisen jälkeen. Ja tokihan henkilöllisyyteesi paljastit myös, eli kiitos Hepon. <3

p.s. hieman arveluttaa minkälaisilla hakusanoilla blogiini eksytään tuon otsikon perusteella... :D

Pakko saada valmista

Minulle iski viime viikolla kauhea tunne ja ahdistus. Teen ja teen, mutten saa mitään valmiiksi. Eritoten neulomusten suhteen. On kakkosen puikkoja, kirjoneuletta, villahousuja, huiveja... "ei mitään kivaa ja nopeaa". Eräänä iltana en sitten enää kestänyt tuota turhautumista ja poimin lankalaatikosta paksunpaksua lankaa ja siihen viitosen halot, ei kun puikot. Vähän aikaa pyörittelin niitä käsissäni ja mietin mitä ihmettä niistä tekisin. Lopputuloksena lapset saivat itselleen talvihatut. Ovatpahan ainakin lämpimät eikä viiman pitäisi päästä läpi. Niskassa on pidempi läppä. Mallia katsoin hieman netistä, mutta modasin sitä jonkinverran, en nimittäin ole ainaoikein-pinnan neuloja. Noihin pitäisi tulla myös leuanalusnauhat, mutten niitä näille isommille lapsille enää viitsinyt tehdä. Allehan tulee siis kypärämyssy jokatapauksessa. Lankana käytin jämiä omasta Simple Sprinkle -huivistani. Pienemmän pipon tein samana iltana, toisen pari päivää sitten. Parin tunnin homma per hattu. Jeps, ahdistus selätetty.

Raitaa ritareille

Lanka: Cascade 128 Wool

Ohje: Knitted child's hat (Living Crafts Blog)

Koko: 3-4v ja 5-6-v

Arkista aarteenetsintää

Muutama vuosi sitten tutustuin Geokätköilyyn netissä. Silloin se tuntui hurjan hankalalta ja monimutkaiselta ja jätinkin asian sikseen odottamaan parempia aikoja. Noh, ne ajat ovat tulleet. Ollaan jälkikasvun kanssa käyneet koluamassa lähialueita kätköjen toivossa. Tähän mennessä loggauksia on saatu tehtyä kolmeentoista kätköön. Hyvä me!

Lyhyesti; Ajatus kätköilyssä on siis etsiä ympäri maailmaa kätkettyjä geokätköjä. Niitä on sekä kaupungeissa että metsissä. Yleensä kätkö on vedenpitävä muoviastia, koon vaihdellen filmirullan kokoisesta ihan reilunkokoisiin, useamman litran vetoisiin astioihin. Sekä kätkön vaikeusaste että maaston vaikeusaste on kerrottu kätkön kuvauksessa. Sitten kun kätkön löytää, se "logataan" lokikirjaan. Eli kirjataan päiväys ja kätkön löytäjän nimi tai nimimerkki. Osassa kätköjä on kätköstä kätköön kiertäviä esineitä tai vaihtoesineitä. Niiden kuljettaminen tai vaihtaminen on vapaaehtoista. Itse en ole siihen leikkiin (vielä?) ryhtynyt. Lisätietoa löytyy mm. sivustolta https://www.geocaching.com/ .

Itse tuohon olen jo koukussa, täytyy tunnustaa. Koukussa siten, että kun yhtä kätköä lähtee etsimään, niin heti tahtoo etsiä "vielä yhden" samalla reissulla. Mikäs siinä, raitista ilmaa ja aivotyöskentelyä. Sekä lapsille että aikuisille, sekä sopivissa maastoissa myös koiralle. Aikaslailla mukavaa ajanvietettä.

Alla kuvia tämänpäiväisestä aarteenetsintäreissusta, kuten lapset sitä nimittävät. 2,5 tuntia noiden alamittaisten kanssa meni tänään metsässä pyöriessä. Tuloksena oli neljä löydettyä kätköä Puijon alueelta ja hyvä, ulkoillut olo. Kyllä kelepaa.

Varusteet valmiina.

Eipä näkynyt paljoa muita kulkijoita.

Alueen lihaskuntolaitteille löytyi uusiakin käyttötarkoituksia.

Siellä ne, lasten määränpäät.

Kiinni oli.

Eino oli rieuhunut ihan tornin kupeessakin.

Tuosta ne hurjat hyppäävät, hui!

Pienempi mäki riitti meille.

Ympäristö on kyllä aivan loistava ulkoiluun.

Lopuksi lämmintä kaakaota ja proteiinitankkaus. Piparit katosivat jo kuvasta.

Marraskuun SNY-paketti ja kovan onnen puikko

Viime viikko oli kyllä niin kuluttava ja pitkä, että olipa kiva tulla viikonloppuna työreissulta kotiin ja huomata pakettikortin odottavan minua. Ikävä kyllä en päässyt hakemaan pakettia ennen kuin eilen. Ja sitten en viitsinyt supermigreenissäni ryhtyä avauspuuhiin. Tänään sitten pääsin paketin kimppuun. Ja kylläpä ilahdutti. Ensimmäisenä huomasin superherkkujani, eli Hopeatoffeeta. Muistan kun lapsuudessa noita söin patukkamuodossa ja niihin jo silloin ihastuin. Nyt vanhempana niiden uusi tuleminen oli syksyn parasta antia uutuksien osalta. Merkkarit hoitivat homman viime kesänä. Karkkihiiri, minäkö?

Herkkujen lisäksi paketista kuoriutui lempijuomaani, mustaa teetä sekä erilaisia kynttilöitä. Kauniita. Lankoja oli sitten enemmänkin! Olin maininnut lempilankani olevan merinovillalankaa. Sitä oli sitten kahdessa eri merkissä. Dropsin Baby Merinoahan minulta löytyykin varastosta, juuri samat värit (ruskea ja pinkki). Punainen oli uusi tuttavuus minulle. Sunnittelinkin jo noista langoista jotain kivaa asustetta tulevien villahousujeni kaveriksi. Näiden lisäksi mukana oli Lanettin vauvalankaa. Se onkin minulle ihan uutta, joten innolla odotan millainen neuletuntuma ja kestävyys tuossa on. Eiköhän tuosta asustetta synny. Kiitokset taas parilleni, piristit jälleen päivääni!

Aikaisemmista SNY-langoista otin ensimmäiseksi puikoille Regian itseraidoittuvan langan. Puikoiksi nappasin 3,5 mm Knit Pron pyörö-Cubicsit. Olin saanut neulottua varpaat ja jalkapöydän osion (teen varpaista varteen -menetelmällä), kunnes puikon päästä lohkesi pala. Kyllä melkein ärräpäät lentelivät siinä. Sinnillä sitten tein sukan loppuun, mutta sen jälkeen puikko pääsi reklamaatiopalautukseen. Nyt vaan odottelen uusia puikkoja, jotta saan tehdä toisenkin sukan ensimmäisen kaveriksi.

 

Työreissulla junassa oli tälläinen puuhapussi. Lopputuloksesta hieman myöhemmin lisää...

 Ja tämä kuva piti vaan laittaa hyvälle fiilikselle. :)

Vihreetä ja sinistä, tottakai

Sen siitä saa, kun kysyy leikki-ikäiseltä pojalta minkä värisen villapaidan hän haluaa. Mikäpä muukaan kuin sini-vihreä. Samanväriset langat hän ostatti minulla loppukesästä ja ilmoitti haluavansa niistä kaulurin. Ok, äiti tekee, mitäpä muuta siinä voi.

Valitsin paidan malliksi Veera Välimäen Lankaleikki-kirjasta mallin "Raitapaita". Linkki Ravelryyn tuossa alla. Langaksi laatikosta poika valitsi sitten (pienellä avustuksella) Cascade 220 :sen. Sitä kun oli sopivasti muutama vyyhti jemmassa, niin ei tarvinnut kuin kaksi tilata lisää. Aika pian huomasin, että tiheys pettää ja pahasti ohjeeseen nähden. Jos olisin neulonut kirjaimellisesti ohjeella ja valitsemillani välineillä, paita olisi sopinut varmaan noin kahden vuoden ikäiselle. Aloin siis soveltamaan. Kauluksen muotoiluja (lyhennettyjä kerroksia) tein yhden ylimääräisen, sekä raglanlisäyksiä neljä enemmän kuin oli ohjeessa. Noilla alkoi pusero olla jo sopivampi. Napit sovitin paitaan sopiviin paikkoihin. Hihoissa tein vähemmän kavennuksia kuin piti. Mutta näillä muutoksilla paidasta tuli juuri hyvä ja sopiva. Ja omistajakin on iloinen. :)

Mehtää ja vettä -paita

Lanka: Cascade 220

Ohje: Raitapaita (Veera Välimäki, linkki rav)

Koko: 5-6 v

 

                           

Toisena sinisenä projektina eilen valmistuivat lähiesimiehelle lahjaksi menneet Maatuskat. Tuttu ohje, helppo ja kiva neuloa. Näitä ajattelin tehdä lahjaksi muutamat lisää. Ehkä sitten uskallan kokeilla muitakin kirjoneuleohjeita. ;)

Vielä vanhempia mummoja

Lanka: Cascade 220

Ohje: Maatuskat (rav)

Koko: Nainen

Kolmas kerta toden sanoo

Unohtui kokonaan tämänpäiväisistä kirjoituksista seuraava; mie sain ylläripaketin SNY:ltä! Eilen tulin shoppailureissulta kotia ja hain postin. Mitämitä, minulle on paketti?? Salainen NeuleYstäväni muisti minua synttäreilläni. Ihanaa, tuli ihan puun takaa. Oli muuten ainut "tavara"synttärilahja tänä vuonna. :D Hieman on tämä lahjansaanti muuttunut vuosien varrella, saan nimittäin nykyään yleensä niitä kaipaamiani "omaa aikaa" lahjoja. Tänäkin vuonna sain nukkua oikein pitkään miehen hoitaessa lasten aamupuuhat ja aamupalat kaikille. Ihanaa! Päivällä sitten siskoni tarjosi minulle herkkulounaan paikallisessa lounasravintolassa, oli muuten hyvää. Juuri minulle sopiva menyy; porkkana-inkiväärikeittoa, artisokkarisottoa ja aurinkokuivattua tomaattia sekä jälkkäriksi kanelisuklaavaahtoa ja rooboisteetä. Namnam.

Mutta siis takaisin siihen pakettiin. Sisältä löytyi karkkiherkkuja juuri minun makuuni, teetä, kaksi eri asusteohjetta sekä kerä minulle aivan uutta lankaa, Austermannin Step:iä, väri 233. Olen kuullut monen kehuvan tuota lankaa ja nyt on kiva päästä sitä kokeilemaan. Kiitos jälleen Parini, loistolähetys.

Hei hei kato, se on Mauno Mato!

Kolomas vurmi. Mitäpä tuohon muuta sanomaan? Noh, malli on siis ennastaan tuttu ja hyväksi havaittu. Tämä on ensikosketukseni Wollmeisen DK-lankaan. Ihanan pehmeää ja sileää, tykkäsin. Hattu oikeni ja venähti hieman pesussa, mutta se oli ihan hyvä. Olisi muuten ollut liian pieni hattu minulle. Väri on totuudenmukaisin tuossa ekassa kuvassa, on muuten hankala kuvata. Talvipipo itselleni. :)

Vurmi

Lanka: Wollmeise DK (Värit Sabrina ja Campari Piccolo)

Ohje: Wurm (rav)

Koko: noin 56 cm

Ensilumen päivä

Eilisen kakkupäivän kunniaksi alkoi satamaan lunta, aivan kuten monena muuna vuotena aikaisemmin. :) Aamulla sitten lapset päättivät, että on talvi. Touhut sen mukaiset. Koira oli hieman eri mieltä.

Eräs tunti lokakuussa

Lapset ovat kipeinä ja kuumeessa, mutta silti piti päästä hieman ulos happea haukkaamaan. Alla olevat on napsittu tunnin sisään lokakuun 12. päivä kuluvaa vuotta. Lyhyt aika, mutta mukavia juttuja.

Nyt oli jo aika napsia kesäkukilta ja perennoilta latvat pois,
parturiin siis mars!

Tälläinen meinasi rusentua sormen alle chilejä siivotessa,
onneksi oli nopeat refleksit.
Laji vielä tuntematon, pitää selvittää. Oli aikaslailla iso hämis!

Viimeinen chilisato tälle kesälle.

Äiti haravoi, lapset "uivat".

Kyllä on vedenpinta laskenut!

Pohjan voisi siivota.... jos jaksaisi ja viitsisi.

Naapurirannassa tapahtuu.

Käytiin etsimässä yksi geokätkökin.
Kolmas kerta kun sitä etsin, nyt onnisti. :)

Alkaa käydä pieneksi tuo pyörä...

Syksyn värit.
Suurin osa keltaista, vähän vihreää, vähän punaista.

Pinkin päivän paketti

Kävin noutamassa lokakuun SNY-pakettini postista eilen ja päätin avata sen vasta tänään, kun saisin aamutouhut touhuttua ja pääsisin rauhassa paneutumaan pakettiin. Tiedättekös, se oli kyllä mainio päätös, koska tänään vietetään Pukeudu pinkkiin -päivää, joka on osa rintasyöpätietoutta lisäävää Roosa-nauha kampanjaa. Paketista nimittäin paljastui monenmoista pinkkiä ja punaista asiaa. Ihana!

Lokakuun paketin teemana oli magic yarn ball, eli taikalankapallo. Mutta minullapa oli niitä kaksi! Jei! Laitoin pitkin hampain herkut takaisin laatikkoon, pistin kerijälaitteen lämpimäksi ja aloin kerimishommat. Ensimmäisenä kerästä irtosivat kauniit silmukkamerkit.

Hyvän matkaa kerittyäni pallosta paljastui myös Addin puikot. Loistavaa, koska nämä ovat minulle ensimmäiset Addin puikot ja niitä olen pitkään jo halunnut kokeilla. Kokokin on juri minulle sopiva, 3.00 mm. Tässä vaiheessa tuli turnausväsymys ja kävin laittamassa vedenkeittimen päälle, doupinkia piti saada loppurutistukseen.

Samalla kun teevesi kiehui, jatkoin kerimistä. Ja mitenkä se sattuikaan, ihan pian kerästä kaivautui teepussi, jossa oli rohkaiseva "Tsemppiä!" teksti. Kylläpä nauratti, miten hyvin tämä sattuikin kohdalleen. :D

Loppujen lopuksi kerästä löytyi vielä neljä eri asusteohjetta sekä herkkulakua. Kylläpä oli hieno pallo, täytyy sanoa. :)) Ja lankahan oli siis Regian Adventure Coloria, oranssin ja punaisen sävyissä. Katsoimpa, että kävisi sopivasti tuon alla olevan kanssa... paksuus on hieman eri, mutta kyllä mie jotain keksin. ;)

Sitten pääsin kakkospallon kimppuun. Jo pakettia avatessa huomasin, että se oli Roosa nauha -kampanjaan liittyvää Roosa nauha lankaa. Olin näitä käynyt hiplaamassa paikallisessa Taito-shopissa jo muutamaan kertaan, mutten ollut vielä niitä ostanut. Nytpä minulla on yksi vyyhti tätä kauniinväristä lankaa.

Lanka oli syönyt sisuksiinsa vielä yhden teepussin sekä herkkulakun. Kauniina koristeena oli kaksi kerrosmerkkiä. Alla on langalle suunniteltu sukkaohje.

Kyllä mun parini on ihan loistava, nämä ovat niin ajatuksella tehtyjä paketteja että ihan mahtavaa. Kiitos taas Sinulle! Innolla jo odotan ensi kuuta, mitä ihmeellisyyksiä sitten posti kotiin tuo.

Tunnelmallista Pinkkiä päivää jokaiselle, muistakaahan tutkia itseänne tasaisin väliajoin, niin miehet kuin naisetkin!