tiistai 26. marraskuuta 2013

Arkista aarteenetsintää

Muutama vuosi sitten tutustuin Geokätköilyyn netissä. Silloin se tuntui hurjan hankalalta ja monimutkaiselta ja jätinkin asian sikseen odottamaan parempia aikoja. Noh, ne ajat ovat tulleet. Ollaan jälkikasvun kanssa käyneet koluamassa lähialueita kätköjen toivossa. Tähän mennessä loggauksia on saatu tehtyä kolmeentoista kätköön. Hyvä me!

Lyhyesti; Ajatus kätköilyssä on siis etsiä ympäri maailmaa kätkettyjä geokätköjä. Niitä on sekä kaupungeissa että metsissä. Yleensä kätkö on vedenpitävä muoviastia, koon vaihdellen filmirullan kokoisesta ihan reilunkokoisiin, useamman litran vetoisiin astioihin. Sekä kätkön vaikeusaste että maaston vaikeusaste on kerrottu kätkön kuvauksessa. Sitten kun kätkön löytää, se "logataan" lokikirjaan. Eli kirjataan päiväys ja kätkön löytäjän nimi tai nimimerkki. Osassa kätköjä on kätköstä kätköön kiertäviä esineitä tai vaihtoesineitä. Niiden kuljettaminen tai vaihtaminen on vapaaehtoista. Itse en ole siihen leikkiin (vielä?) ryhtynyt. Lisätietoa löytyy mm. sivustolta https://www.geocaching.com/ .

Itse tuohon olen jo koukussa, täytyy tunnustaa. Koukussa siten, että kun yhtä kätköä lähtee etsimään, niin heti tahtoo etsiä "vielä yhden" samalla reissulla. Mikäs siinä, raitista ilmaa ja aivotyöskentelyä. Sekä lapsille että aikuisille, sekä sopivissa maastoissa myös koiralle. Aikaslailla mukavaa ajanvietettä.

Alla kuvia tämänpäiväisestä aarteenetsintäreissusta, kuten lapset sitä nimittävät. 2,5 tuntia noiden alamittaisten kanssa meni tänään metsässä pyöriessä. Tuloksena oli neljä löydettyä kätköä Puijon alueelta ja hyvä, ulkoillut olo. Kyllä kelepaa.

Varusteet valmiina.


Eipä näkynyt paljoa muita kulkijoita.

Alueen lihaskuntolaitteille löytyi uusiakin käyttötarkoituksia.

Siellä ne, lasten määränpäät.

Kiinni oli.

Eino oli rieuhunut ihan tornin kupeessakin.

Tuosta ne hurjat hyppäävät, hui!

Pienempi mäki riitti meille.

Ympäristö on kyllä aivan loistava ulkoiluun.

Lopuksi lämmintä kaakaota ja proteiinitankkaus. Piparit katosivat jo kuvasta.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Marraskuun SNY-paketti ja kovan onnen puikko

Viime viikko oli kyllä niin kuluttava ja pitkä, että olipa kiva tulla viikonloppuna työreissulta kotiin ja huomata pakettikortin odottavan minua. Ikävä kyllä en päässyt hakemaan pakettia ennen kuin eilen. Ja sitten en viitsinyt supermigreenissäni ryhtyä avauspuuhiin. Tänään sitten pääsin paketin kimppuun. Ja kylläpä ilahdutti. Ensimmäisenä huomasin superherkkujani, eli Hopeatoffeeta. Muistan kun lapsuudessa noita söin patukkamuodossa ja niihin jo silloin ihastuin. Nyt vanhempana niiden uusi tuleminen oli syksyn parasta antia uutuksien osalta. Merkkarit hoitivat homman viime kesänä. Karkkihiiri, minäkö?

Herkkujen lisäksi paketista kuoriutui lempijuomaani, mustaa teetä sekä erilaisia kynttilöitä. Kauniita. Lankoja oli sitten enemmänkin! Olin maininnut lempilankani olevan merinovillalankaa. Sitä oli sitten kahdessa eri merkissä. Dropsin Baby Merinoahan minulta löytyykin varastosta, juuri samat värit (ruskea ja pinkki). Punainen oli uusi tuttavuus minulle. Sunnittelinkin jo noista langoista jotain kivaa asustetta tulevien villahousujeni kaveriksi. Näiden lisäksi mukana oli Lanettin vauvalankaa. Se onkin minulle ihan uutta, joten innolla odotan millainen neuletuntuma ja kestävyys tuossa on. Eiköhän tuosta asustetta synny. Kiitokset taas parilleni, piristit jälleen päivääni!


Aikaisemmista SNY-langoista otin ensimmäiseksi puikoille Regian itseraidoittuvan langan. Puikoiksi nappasin 3,5 mm Knit Pron pyörö-Cubicsit. Olin saanut neulottua varpaat ja jalkapöydän osion (teen varpaista varteen -menetelmällä), kunnes puikon päästä lohkesi pala. Kyllä melkein ärräpäät lentelivät siinä. Sinnillä sitten tein sukan loppuun, mutta sen jälkeen puikko pääsi reklamaatiopalautukseen. Nyt vaan odottelen uusia puikkoja, jotta saan tehdä toisenkin sukan ensimmäisen kaveriksi.

 

Työreissulla junassa oli tälläinen puuhapussi. Lopputuloksesta hieman myöhemmin lisää...


 Ja tämä kuva piti vaan laittaa hyvälle fiilikselle. :)