Kotiäidin Kauniit ja rohkeat

Miksi Postimies Pate saa pitää työpaikkansa, vaikka kuljetuksissa on jatkuvasti jotain vikaa? Miksi hän saa pitää kissaansa mukana töissä? Ja miksi ihmeessä kissalla on oma kissanluukkunsa työpaikalla?

Puuha-Peten ja Annin välillä on selvää kipinöintiä. Saako näiden kahden välinen suhde tuulta allensa ja miten käy korjausfirman silloin?

Miten yksi kaupunki voi toimia kolmen palomiehen paloaseman turvin vaikka koko ajan on pelastustehtäviä ja sammutustöitä. Mistä sama tehokkuus saataisiin tosielämään?

Uunin pitkä odotusaika

Meidän uuni pääsi vihdoin ja viimein herkkujen paistoon. En muista milloin viimeksi olen siellä jotain muuta kuin ruokaa tehnyt. Olen huomenna menossa erääseen tapaamiseen, johon lupasin jotain suolaista herkkua viedä. Samalla vaivalla saan tarjoamisia sunnuntaisia Jesper Junior -kutsuja varten. Uunista ihania tuoksuja toivat kinkku-salamikierteet ja pesto-kasviskierteet. Molemmissa oli sisällä myös yrttituorejuustoa ja juustoraastetta sekä kasvisversioissa myös parmesania. Tuli muuten melko herkullisia.

Kinkku-salamikierteet

Kasviskierteet

Eksoottisia ruokakokeiluja

Blondi olen, ja sen tunnustan. Tein tänään pakkaseen uusia ruokia pojille. Sinne meni kasvispolentaa ja työn alla on kvinoaa ja seitä. Paha vaan, kun en ennen ole kvinoaa käyttänyt. Järkytykseni oli suuri, kun keitin jyvät ja kattilan kannen alta paljastui matoja! Epäluuloisena katselin jo pakettia, oliko siellä mitään ja miltä päiväykset näyttivät. Varovasti maistelin ruokaa ja ihmettelin. Sitten google pelasti päiväni. Ei ne olekkaan matoja, vaan ihan sitä mitä paketissa luvataan... Mutta olipahan erikoisen näköistä. Kvinoa saa seurakseen uunissa tehtyä sitruunaseitä ja pääsee sitten pakastimeen odottamaan syömistä.

Ikupitkä lapashomma valmis

Isoveljen alpakkahanskat

Lanka: Novita Luxus Alpaca

Ohje: Drops Lapaset "alpaca" langasta

Koko: 2 v

Aloitin näiden lapasten tekemisen juuri ennen kun käteni sanoivat sopimuksensa irti. Ovat sitten lojuneet tuolla korissa muutaman kuukauden, kunnes sain ne lopulta valmiiksi. Olisi kaiketi pitänyt purkaa tai jättää tekemättä. Tuli nimittäin niin susi lapaspari kuin vain voi tulla. Ensinnäkin ovat liian lyhyet, ja ovat liian leveät. Tein hyppäyksen isommalla ohjeella kuin edelliset samanlaiset lapaset. Jotain meni kuitenkin vikaan ja noista tuli.... tuollaiset. Pah. Taidan vaan siirtää nuo Pikkuveljelle aluslapasiksi. Pyh.

Oranssi lämmittää

Oranssi valo, valo, 

auringon valo, valo.

Kesässä kuljen, muistoja kerään, auringon nousuun aamulla herään. 

Ilolle nauran ja surulle itken, riemuiten tanssin ja murheeni kitken.

Tänään oli toiseksi viimeinen kerta värikylpykokemustamme ja aiheena oli oranssi. Oranssista on moneksi. Meitä odottikin ihana oranssinen kirkas fleecepeitto. Tuli oikein hyvä mieli heti huoneeseen astuessa. Ai juu, unohdinko kertoa että pidän suunnattomasti oranssista väristä? Alkuun kuuntelimme minulle jo avoimesta päiväkodista tuttua laulua ja Pikkuveli pääsikin jammailemaan äidin avustuksella. Onko väriä, josta lastenlaulua ei olisi kuullut? 

Iso laukku oli tällä kertaa muuttunut pienen pieneksi pikkumatkalaukuksi. Pieni ja sievä. Pikkuveli ei malttanut olla menemättä tutkimaan sitä ennen kuin oli lupakaan, mutta onneksi pienille sallitaan aika paljon kiellettyäkin... Sisältä löytyi piiiitkän pitkä oranssi köysi, jossa oli pienille sormille paljon asioita tutkittavaksi. Oli isoa kulkusta, oli pientä kulkusta, oli pyöreitä palloja, oli soikeita helmiä, oli kultaisia renkaita, kaikenlaista. 

Pieni sievä laukku, teki mieli melkein kotiin viedä

Joko saa?

Pienet kourat ihmettelemässä

Maalamisalustamme oli tällä kertaa hieman erilainen. Tuttu turvallinen valkoinen pahvi oli muuttunut ruskeaksi aaltopahviksi, johon oli ilmestynyt valkoinen ympyrä. Jännittävää! Maalina oli lämmintä porkkana-appelsiinisosetta.

Maalitaulu

Ilmiselvä munakas!

Ei tätä voi olla maistamatta!

Maalamisen jälkeen päästiin sitten taas pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Pikkuveli ei malttanut olla tutkimatta peitolla vielä lojuvaa oranssia köyttä, oli se vaan niin mielenkiintoinen.

Tämä jäi vaivaamaan...

Tällä kertaa meidät yllätettiin ihanalla, ilmavalla höyhensateella. Lapset olivat ihastuksissaan, ja aikuisiakin hymyilytti. Ihana värisade.

Kaunista katsottavaa

Oranssin ja keltaisen väriloistoa

Lopuksi oli hyvä taas rauhoittua tuttuun loppulauluun, uni painoikin jo silmiä.

Lapsen nukkuesssa ansaittuja päiväuniaan äiti vielä päätti piristää itseään teeman mukaisesti oranssilla ihanuudella.

Paten papukaija ja Pikku Traktorin lohikäärme

Nyt on Isoveljellä pop kaikenlaiset traktorijutut. Vähän aikaa sitten niiden tilalla olivat autot, mutta tämä traktori-vaihe on kestänyt jo pidemmän aikaa. Tämän innoittamana ajattelin tulevien synttäreiden teemaksi traktoreita. Noh, helpommin sanottu kuin tehty. En löytänyt mistään nettikaupasta traktoriaiheisia kakkukuvia tai muita. Löytyi vain keksi- ja kakkumuotteja. Joo, ei kiitos. En viitsi maksaa niin paljon muotista, jota en tule kuitenkaan käyttämään kuin muutaman kerran. Ja taiteilijaksi minusta ei ole. Yksi vaihtoehto olisi tosiaan piirtää itse jonkinlainen kuva joko suoraan kakkuun tai sitten valmiin syötävän kakkukuvan pohjaksi, mutta onneksi ei ole tuota taiteellista lahjaa sitten nimeksikään. Kaiketi se on tyydyttävä autoteemaan... Metsästys jatkuu.

- 36 C

Ei naurata ei. Ihan liian kylmä ulkoiluun. On ollut koko viikon. Tänään päästiin pakkasta karkuun lasten kanssa HopLopiin, onneksi. Muutaman päivän ajan jaksoin antaa auton olla rauhassa, mutta tänään piti jo käynnistellä. Kyllä oli tämän äiti-ihmisen hermot tiukilla ennen tuota reissua, ja kyllä kieltämättä teki ihan hyvää itsellekkin könytä Isoveljen perässä pitkin tunneleita, kiipeilytelineitä ja liukumäkiä. Isoveli ihastui erityisesti, omaan normaaliin tapaansa, isoihin rakennuspalikoihin. "Iiiiiiso Leeko!" kuului monen monta kertaa. Tämä reissu otetaan uusiksi lähitulevaisuudessa.

Iltapäivällä poikien mummo ilahdutti vielä muutamalla kivalla vaatekappaleella. Pikkuveljelle muutama body ja Isoveljelle kevätvaatetta farkkujen ja collegetakin muodossa. Kiitos. :)

Häivähdys valkoista

Valkoinen laulu

Valkoinen on aavistus,

siveltimen kuiskaus,

hauras huurre, höyhen hieno

pilvi hahtuvainen vieno.

Valkoinen on lupaus,

levollinen huokaus,

lumi viileä, ja tähdet,

sinä seikkailulle lähdet.

Valkoinen on puhtaus,

kirkas hellä odotus.

Joko väri tulla saa?

kohta loistaa koko maa!

(Hannele Huovi)

Värikylvyn aloitusta odottelemassa

Tänään katseltiin ja tutustuttiin valkoiseen väriin. Jotkut väittävät, ettei valkoinen ole väri, mutta kyllä siitäkin sai paljon irti. Aloitimme kuuntelemalla tuttua laulua Vauvan Vaaka -levyltä. Laulun jälkeen teimme jotain erilaista. Valoimme pikkujaloista kipsivalokset. Meidän hobbittikoipisen pikkuvauvan jalka mahtui juuri ja juuri kippoon. :)) Hieno jalkapohja sieltä sitten löytyi tunnin lopuksi.

Valkoista kipsiä...

... josta tuli pikkupojan jalanjälki :)

Tänään pääsimme tutustumaan valkoiseen matkalaukkuun. Matkalaukun päällä oli eri kokoisia valkoisia helmiä, puusta, paperista, lasista. Niitä oli vallan mukava yrittää irroitella. Onneksi yksikään ei taipunut pienten käsien alla. Laukku kiinnosti Pikkuveljeä niin kovin, ettei olisi malttanut odottaa sen tutkimista.

Saako tuota jo mennä katsomaan?

Onpa se kaunis!

Laukusta löytyikin sitten jotain kylmää ja märkää, yääääääh! Lumesta teimme lumipalloja ja lumiukkoja. Välillä piti lämmitellä käsiä lämpimän vesipullon avulla, mutta lumi oli kyllä mielenkiintoista.

Seuraavaksi Pienet Taitelijat pääsivät jälleen toteuttamaan omaa näkemystään, tällä kertaa valkoisesta väristä. Maali oli aikaisemmista kerroista poiketen hyvin paksua ja tahmeaa, mikä oli aivan uusi kokemus. Pikkuveli aloitti maalaamisen maistelulla, sitten vasta maalinlevityksellä. Aikaisesta heräämisestä johtuen maalaaminen ei jaksanut kiinnostaa samalla tavalla kuin edellisillä kerroilla, joten maalaminen loppui sitten melko lyhyeen.

Pläntti, mikä pläntti?

Ensin maistettiin, sitten levitettiin. Maali oli mukavan paksua.

Lopuksi katseltiin ja kuunneltiin hiekalla täytettyä "sadeputkea". sitä sentään jaksoi hieman jo katsella, vaikka väsymys oli jo kova. Loppulaulun aikana silmätkin jo hieman painuivat välillä kiinni ja siitä oli sitten hyvä lähteä autoon ja kotia kohti.

Uni voisi jo maittaa...

Loppulaulumme:

Ahdistusta ja vieroitusoireita

On se kumma miten asioista voi helposti tulla riippuvaiseksi. Kuten nyt tämä neulominen. Edellinen valmiiksi saamani työ on parin kuukauden takaa. Ei vaan pysty. Kädet ovat sanoneet oman osan sopimuksestaan irti. Minulla on aina ollut kuiva iho, mutta nyt tämä talvi on ollut jotain aivan hirveää. Lieneekö kahden kakkapyllyn päivittäisillä pesuilla olevan jotain vaikutusta asiaan... Sormet, etenkin sormenpäät ovat siis olleet jo pari kuukautta aivan rikki. Haavoilla, täynnä "kuoriutumia" ja vesikelloja, vähän välillä ihan superturvoksissa. Atopiaa, jee.

Tahtoo neuloa! NytHetiVälittömästi!

Sininen hetki

Ja sillä on uninen lakki,

Ja sininen uninen vyö,

Ja unista jäätelön palaa

Se pienillä hampailla syö,

Ja sillä on sininen auto

Ja se auto hyrrää näin:

Surrur, surrur ja lähtee

Unen sinistä maata päin.

(Martti Haavio)

Sininen on viileä, sininen on liukas, sininen on märkä, sininen on silkkinen. Näin me fiilisteltiin tänään värikylvyssä. Aloitimme kylvyn sinisillä ajatuksilla laulun muodossa, jonka jälkeen siirryttiin tutustumaan siniseen salkkuun. Nyt se olikin hieman eri näköinen kuin viime viikon keltainen laukku. Salkun sisältä löytyi sitten yllätykseksemme viileää vettä, jossa oli ihania sinisiä palloja. Ne osoittautuivat pian maistelun ja kosketuksen kautta mustikoiksi ja mustaviinimarjoiksi. Sitä vettä oli kiva läiskytellä.

Vesileikkien jälkeen pääsimme taas maalaamaan. Pikkuveljestä huomasi heti, että hän muisti mitä oli edessä. Ilme oli sen mukainen kun odoteltiin maalin saapumista. Tarkoituksellä jätin hänet hieman kauemmaksi paperista. Poika ei malttanut olla paikoillaan, kun maali sitten laskettiin paperille.

Ihanaa! Sitten päästiin maalamaan. Poitsu ryömi vauhdilla paperille ja alkoi maalata isolla kaarella. Ei ole ihan pikkukuvien näpertelijä tämä meidän poika. :D Tottakai osa maalista päätyi myös maisteltavaksi.

Taisi meiltä puuttua taiteilijan essu, oli rinnus sen näköinen maalauksen jälkeen. Hyvin kyllä lähti tuokin maali vaatteista, kun heti kotiin päätyä laitettiin ne pesukoneeseen. 

Maalauksen aikana meitä kävi tervehtimässä myös Pieni Sininen Kala, joka jätti omat uimajälkensä paperiin.

Maalausurakan jälkeen käytiin taas pesualtaalla siivoamassa suurimmat liat pois ja vaihdettiin päälle puhtaan vaatteet. Tämän jälkeen rauhoituttiin makoilemalla tyynyillä ja katselemalla sinisiä saippuakuplia. Saimme myös leikkiä silkkisen tuntuisilla sinisillä huiveilla. Ne olivatkin pojan mielestä i-ha-ni-a!

Lopuksi rauhoituttiin taas tuttuun lopetuslauluun vilttien sisään halimaan ja hellimään. Ensi viikolla tutustutaan valkoiseen väriin. Sitähän on näkynytkin paljon tuolla ulkona viime päivinä. :)

Keltainen päivä

Auringolla on keltainen tukka, minä olen auringon kukka. 

Auringolla on keltainen tukka, minä olen auringon kukka. 

Se laulattaa, se naurattaa, keltainen ketteräksi saa. 

(Hannele Huovi) 

Tänään alkoi Pikkuveljen värikylpy paikallisella Kansalaisopistolla. Olin suunnitellut värikylpyyn menemistä jo Isoveljen vauva-aikana, mutta jotenkin se vaan sitten jäi. Nyt otin vahingon takaisin. Värikylpy sisältää viisi käyntikertaa reilun kuukauden sisällä.

Aloitimme tunnin kuuntelemalla teeman mukaisesti Keltaista laulua. Samalla köllimme tyynyillä, jotka oli laitettu keltaisen viltin päälle. Laulun jälkeen saimme tutustua keltaisiin asioihin isossa matkalaukussa, keltaisessa sellaisessa tottakai. Keltaisen eri sävyjä oli paljon, vihertävän keltaisesta punakeltaiseen. 

Keltaisen laatikon arvoitus

Tavaroihin tutustumisen jälkeen pääsimme taitelijapuuhiin ja maalaamaan. Vauvoille oli laitettu lattialle jokaiselle oma valkoinen piirrustuspaperi, johon sitten kukin pikkutaiteilija maalasi oman maalauksensa. Maalina oli mangososetta, appelsiinilla ja kurkumalla ryyditettynä. Meidän pikkutaiteilija aloitti heti hyvin kiinnostuneena tutkimaan väriplänttiä paperissa ja kokeilemaan miltä sen tuntui. Pian sitä päätyi myös suuhun, ja sekös oli kivaa. Loppujen lopuksi Pikkuveli oli naama kiinni paperissa ja maiskutti sosetta minkä ehti. Olikohan nälkä yllättänyt? 

Mikä on tämä keltainen läntti...hmmm?

Katsos, se levittyy. Mielenkiintoista!

Noh, nyt haistettu, maistettu ja levitetty. Hyvältä näyttää.

Vieläköhän tähän jotain laittaisi?

Maalamisen jälkeen käväisimme pesulla sekä vaatteiden vaihdolla ja siirryimme takaisin tyynyille. Nyt lapset saivat käsiinsä lämpimällä vedellä täytetyt limsapullot, joihin oli laitettu veden kaveriksi erilaisia keltaisia helmiä ja palloja. Sitä oli mukava ihmetellä ja lämmitellä käsiä maalauksen jälkeen. 

Maailma näyttää erilaiselta vesipullon läpi katsoen.

Lopuksi aikuisetkin pääsivät makoilemaan tyynyille lasten kanssa ja ihailemaan keltaista tuulta. Tunti lopetettiin rauhoittumiseen hämärässä huoneessa vilttien sisällä ja rauhallista musiikkia kuunnellen.

Oli meillä mukavaa!