Tour de sukkalaatikko

Osallistun tänä vuonna ekaa kertaa Tour de Sock -sukkakisaan. Aiempina vuosina olen seurannut kisaa tiukasti ja jännittänyt suomalaisten puolesta. Viime vuoden kisan jälkeen Kalakukoissa heräteltiin ajatusta kisaan osallistumisesta omana joukkueena. Toki moni paikallinen oli jo kisaan osallistunut, muutama useammankin kerran ja pärjännyt loistavasti. Harvalla meistä kuitenkaan oli todellista kilpailuviettiä (noh, muutama poislukien) joten päätimme koota Meidän Porukasta ihan virallisen kisajoukkueen. Periaatteella "suatanpa neuloo, tai sitten en". Jep, käypi minulle vallan mainiosti. Oman osallistumiseni on estänyt aiemmin epävarmuus siitä osaanko. Nyt voitin itseni ja pelkoni, kun kerran joukkue on näin mainio. Tuulta päin ja niin edelleen!

Tourin ensimmäinen etappi meni neuloessa pitsisukkia. Pitsin neulominen on tuttua, joten en onneksi pelästynyt kauheasti heti ekalla kierroksella. Malli oli helppo, mutta käsille raskas. Jännitys vielä lisäsi tuota puikkojen puristamista, joten käsiä sai venytellä ihan urakalla. En ole koskaan neulonut mitään tälläisellä aikataululla, joten pientä stressiäkin sain kehitettyä tällä etapilla. Purin enemmän kuin neuloin, ainakin välillä. Mutta sukat valmistuivat. Ohjeen suhteen ei ole suurempia sanomisia, ainoastaan tuo pitsin "epälooginen"  jatkuminen aina kääntymiskohdassa häiritsee meikäläisen silmää. Mutta ehkä tuon kanssa elää. Vaikka tein koon M, sain omalla käsialallani ehkä koon 37 sukat. Pienet omiin jalkoihin, mutta eiköhän näille käyttäjä löydy.

Twists & Turns (TdS etappi 1)

Lanka: Hopeasäie Basic, väri Henttaa

Ohje: Twists & Turns / Adrienne Fong

Koko: Ohjeen mukaan M, todellisuudessa kokoa 37

Kakkosetapin sukkien ohje sai minut välittömästi huokaisemaan ihastuksesta. Kauniit kuin mitkä! Ja käsille kovat... oli nimittäin sellaista palmikon vääntöä, etteivät kädet ainakaan kiittäneet niistä etukäteen. Oma käsialani kun on melko tiukka, niin kaikenlainen lisävääntäminen tuntuu käsissä pienissäkin määrin. Ykkös- ja kakkosetapin sukat on neulottu siis molemmat 2.25 puikoilla, en halunnut tehdä isommilla koska pinta kärsii siitä sitten liiaksi. Tykkään tiiviistä, selkeästä pinnasta sukissa. Kuten ameriikkalaiseen tapaan kuuluu, näihinkin sukkiin oli mooooonta sivua kaavioita. Ei siinä mitään, tykkään neuloa kaavioista, mutta tässä ne olivat värilliset. Eli jok'ikinen erilainen palmikonkierto oli eri värillä. Omat silmäni eivät siitä kauheasti välittäneet, olisin ollut tyytyväisempi ihan mustavalkoiseen kaavioon. Mutta eipä siinä mitään, onpahan nähty tälläinenkin kaavio. Sukat olivat suht helpot, kun vaan jaksoi selkeästi kaaviota seurata. Siitäkin huolimatta pääsin purkamaan useassakin kohtaa, mutta mitäpä siitä. Kuuluu meikäläisen tyyliin kaiketi. :D Nämäkin ovat ohjekokoaan pienemmät, joten lahjalaatikkoon taitavat mennä, ehkä. Ehkä ei.

I Remembered It Again (TdS etappi 2)

Lanka: Hopeasäie Sukka

Ohje; I Remembered It Again / Heidi Nick

Koko: Ohjeenmukaisesti L, todellisuudessa 37/38

Jeps, pahoitteluni huonosta kuvituksenlaadusta. Ei sitä lomalla ehdi reissuilla kunnon kuvia räpsiä. Vain ne pakolliset kisan vaatimat. Harmillisesti jää kunnon kuvaukset tekemättä. 

"Minä en ole koskaan..."

Tänä kesänä pääsin vihdoin kokeilemaan lankojen kasvivärjäystä. Suunnitelmissa se oli ollut jo useamman vuoden, mutta aina kun paikallisilla neulojilla oli kesän värjäyspäivä, olen ollut jotenkin estynyt. Ja joka kerta on harmittanut, aina edellistä kertaa enemmän. Mutta tänä vuonna ajattelin ottaa ohjat omiin käsiini ja ehdotella muille itselleni sopivaa päivää. Ja pääsin vihdoin ja viimein kokeilemaan kasvivärjäystä kanssaneulojan luona. Jee! 

Alla hieman värjäyksen kulkua muutamina kuvina.

Ensin kiehauteltiin vesi sopivaksi, reiluksi kädenlämpöiseksi. Tähän kattilaan mukaan pääsi krappijauhetta sekä alunaa.

Langat oli laitettu valmiiksi jo vyyhdeille ja siitä ne pääsivät lämpimään vesikylpyyn ennen pataan joutumistaan. 

Kastelun jälkeen langat jaettiin kahteen kattilaan, osa krappikattilaan ja osa raparperipataan. Tätä ennen padassa oli keitelty raparperninlehtiä jo jokunen tunti ennen lankojen lisäystä. Lehdet oli poistettu ja kasteltu lanka laitettiin pataan. Sitten alkoi se hankalin osuus, lämpötilan nostaminen sopivaksi ja sen seuraaminen.

Valvojaisten lomassa oli aikaa neuloa, herkutella ja katsella kanasia. 

Padasta nousi sitten värjättyä lankaa, jei!

Aivan upeita oransseja saatiin krapilla, ihastuin välittömästi. Raparperin värisaalis jäi hieman vaisuksi, liikaa lankaa raparperin määrään nähden. Mutta kauniita sävyjä silti.

Ja mitä tapahtui seuraavana päivänä? Jeps, en malttanut olla rakentamatta omaa tulisijaa omaan pihaan. Kattilankin sain naapurista pikatoimituksella. Oli pakko kokeilla mitä krapin liemi vielä värjää. Värjäyspäivänä siitä oli värjätty jo kahdesti ja otin loppuliemen mukaani testailua varten.

Alla sitten niitä värjättyjä lankoja. Alimmassa kuvassa lopulliset, kuivuneet langat. Vasemmalla luonnonvalkoista Vuorelman Vetoa ensimmäisestä krappipadasta. Vieressä samaa lankaa, mutta värjätty ensin raparperillä ja siitä siirretty krapin ensimmäiseen jälkivärjäykseen. Kolmantena Regia neljäsäikeistä sukkalankaa, alunperin valkoisena, nyt saman liemen kolmannessa värjäyskerrassa. Aivan upea vahva väri tuli vieläkin. Samassa padassa sitten oli myös ehtaa 100 % lampaanvillaa, rasvaista sellaista. Se ei napannut väriä ihan yhtä hyvin, mutta jonkinverran kuitenkin.

Kannattiko kokeilla? Jeps, kärpänen puraisi. Seuraavaksi testiin happovärit.