Tuore valokuvaaja esittäytyy

Isoveli 3v4kk pääsi leikkimään kameralla. Tässä siis elämää sen ikäisen näkökulmasta.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Tampereella oli kivaa. Vaikka satoi. :)

Takapenkin kartanlukija

Pakollinen pysähtyminen Pandan tehtaalla

Hei, meidän ikkunasta näkyy juna-asema!

Myös Apina oli löytänyt tiensä hotellihuoneeseemme

Särkänniemi tuli tutuksi
ja aikalailla jokaisessa sallitussa laitteessa tuli vierailtua

Pomppulinnassa ei ollut sateella tungosta

Ärri pööds-puisto oli ylikiva!

Delfiinien leikki-innostusta odotetiin ja käytiin sitten kahdessa näytöksessä

Pakkohan se oli tukkijoessä käydä, vaikkei helle kiusannutkaan

Ääripäät lämmitettynä

KYHit 5 ja 8. Molemmat isoveljelle. Tossut poika halusi samasta langasta kuin omat tossuni, joten kauneus on sitten katsojan silmässä. Pipo tuli tarpeeseen syksylle. Ohje on Käänteinen, mutta pipo on kaikkea muuta. Kavennukset tein siis väärin, mutta en viitsinyt purkaa niitä kuitenkaan. Kyllä tuo käytössä toimii, teen sitten myöhemmin uuden, oikeanlaisen Käänteisen. Toimii samalla aakkoshaasteen K-työnä.

Pikkutossut

Lanka: Adriafil Knitcol

Ohje: Grandma's Knitted Slippers (rav)

Koko: Pohja noin 18 cm

Pseudo-käänteinen

Lanka: Cascade Yarns Heritage 150 Solids

Ohje: Käänteinen

Koko: yksi koko koko perheelle 

Sateen jälkeen aurinko, kadut kuivaa, mennään jo...

Mitä tehdä kun sataa, sataa, sataa ja sataa?

Noh, ei se nyt ihan aurinko paistanut, muttei satanutkaan. Sateisen aamun jälkeen siis kipaisimme pihamalle teemanamme "tutkimusmatka kotipihaan... ja ympäristöön". Matkamme aloitimme ihmettelemällä pihan raparperikasvustoa. Se vaan jaksaa kasvaa ja kasvaa. Tuotanto ylittää kysynnän ihan selkeästi. Muutama varsi kuitenkiin otettiin talteen tällä reissulla odottelemaan iltaa.

"Äiti, mikä tämä on?"
Niin, näitä ei välttämättä ihan jokaisen kaupunkialueen talon pihassa olekkaan. Vanha kaivo, jonka vipua piti kokeilla. Ei ole ikävä kylllä vaan tuosta kaivosta saatu vettä enää vuosikausiin. Harmi, sillä kaivomuistoni lapsuudesta on siitä ihanasta, kylmästä, puhtaasta kaivovedestä kuumana kesäpäivänä. Ei ollut sen parempaa. Ja kun sen vielä itse kävi hakemassa, niin muuta ei tarvittu.

Yläkerran ikkunan alle nousevia tikkaita ihmeteltiin urakalla. Selitin sitten pojille, että ne olivat sellainen varauloskäynti. Pääsee karkuun sitten jos tulee hätä. "Niin, ja pääsee pesemään ikkunat" Isoveli totesi vakavana. No juu, kaiketi niinkin. Melkoista taitelua se vain olisi tuolla tikkaiden yläpäässä.

Kun kotipiha alkoi tulla liian tutuksi, lähdettiin kävelylle. Pikkuveli jaksoi tomerana kävellä, vaikka unohtuikin tasaisin väliajoin tutkimaan tienvierusten ihmeellisyyksiä.

Pojat kävivät sitten auttamassa ukkiansa hieman pihatöissä. Taisi vaan ne kivet mennä vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin ne oli tarkoitettu. "Auton taakse!" oli Pikkuveli mieltä. "Ei kun auton alle!" korjasi Isoveli vanhemman valtuudellaan. Noh, paha äiti keräsi ne sitten takaisin kivireunukseen.

Pikkuveljen nukkuessa päiväunia lähdettiin isomman veljeksen kanssa pienelle pyöräretkelle. Mittaa pikku pyrähdykselle tuli noin 3,6 kilometriä. Sai siinä äitikin ottaa muutaman juoksuaskeleen, kun suorilla vauhti kohosi melkoiseksi. Hyvä vaan. Olen odottanut jo muutaman vuoden milloin pääsen lasten kanssa lenkille niin, että lapsi ajaa pyörää ja minä juoksen. Vihdoinkin se aika alkaa lähestyä.

Kotipihaan kurvatessamme ihmeteltiin kop-kop-koputusta. Palokärki/tikka/jokumuukoputtaja siellä yritti houkutella matoja esiin sähköpylväästä. Tämän lajin yksilö on koputellut jo useamman vuoden pihapuitamme ja sitä on aina yhtä mukavaa katsella.

Ennen sisälle menoa kävimme vielä hieman laiturilla katselemassa sorsapoikuetta sekä yksinäistä sikkiuikkua. Molemmat nuokin tuttuja rannassamme jo vuosia. Myös Koira pääsi uimaan. Laiturit sitä eivät paljoa pidättele, noutajamaisesti veteen hypätään ihan mistä vain.

Rannassa kasvaa myös vesiorkideaksi kutsumamme lajike. Mikähän lienee virallinen nimi tälle kauniille järvessä kasvavalle kukalle?

Sisällä pojat pääsivät sivistämään itseään Oktonauttien parissa. Tuo ohjelma on ollut pop jo pidemmän aikaa.

Sillä välin minä pääsin valmistelemaan tulevia synttärikemuja. Työn alla ovat kinkkuhyrrät, täytekakun tarpeet odottavat sivummalla. Uunissa oli valmistumassa jo omena-raparperipiirakka. Melkoinen houkutus oli kyllä syödä hieman ennakkoon noitakin, mutta ehei, sunnuntaina sitten.

Päivän kruunasi makoisa iltapala, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Jalat sohvalle ja lepoon.

Ulkona olikin sitten taas tälläistä.

Ei huono päivä ollenkaan. Huomenna stten huvittelmaan huvittelupuistoon. :)

Perennoita lissää

Loma puolessa. Joko nyt pitää aloittaa laskemaan päiviä töihinpaluuseen? ;D

Käväisin Heikkisen kukkatarhalla ja sain melkoisen hyvänmielen tujauksen. Mahtava paikka, ja yhä täynnä kesäkukkia, taimia ja perennoja. Mukaan tarttuivat kesäkukista nämä miljoonakellot. En vain voinut ohittaa, olivat niin kauniita.

Perennapenkkiä täydennettiin vielä kahdella valkoisella karpaattienkellolla. Nyt vielä se kuunlilja, yksi vuorenkilpi ja ehkäpä valkokukkainen angervo tuohon penkkiin, sitten vain odotellaan sen luontaista täyttymistä. Hyvä mieli.

Tuoreita odotellessa...

KYH #19