Kesäloman satoa

Onpahan kesällä jäänyt tämäkin blogi lomille, aivan kuten minäkin. Onnistunut loma takana siis. Tämän vuoden kesäloma on sisältänyt paljon Ei Mitään. Lasten kanssa ollaan kierrelty paikallisia leikkipuistoja, käyty porukalla poikien mummolassa ja Isoveljen kanssa Tampereella. Näille viikoille on mahtunut myös useammat kivat synttärit ja herkkuja on tullut nautittua. Hyvä loma, täytyy myöntää. Tein päätöksen jo alkulomasta, ettei suunnitelmia tehdä. Omalta osaltani olen pyöräillyt ja juossut. Ensimmäinen kymppi meni rikki viikko sitten, joten ehkä toivoa sen maratonin kympin juoksemiseen vielä on.

Ja mikä hauskinta, "lomalla ehtii neuloa". Ei. Puikot ovat olleet melko hiljaisia, kuten muutaman päivän päästä tulevassa blogikirjoituksessa tulee huomattua... KYH meni taas metsään. Kirjaimellisesti. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Game on!

Meillä on päästy lautapelien makuun. Noh, itse olen tykännyt pelata niitä aina, mutta nyt on jälkikasvukin hoksannut miten hauskaa se on. Ei taida olla päivää, ettei jotain peliä pelattaisi. Vaikka pelejä on kaapissa varmaan muutama kymmen, alla on suosikit. 

Ihan ykkönen on Muuttuva labyrintti, joka meillä on sekä Disney-versiona, että perinteisenä pelinä. On hauska huomata, miten tuollainen hädintuskin nelivuotias lapsi osaa jo taktikoida ja suunnitella reittejä jo kahta siirtoa eteenpäin. Ja mikä tärkeintä, voidaan pelata melkein oikeilla säännöillä. Ei ole tarvinnut soveltaa lasten sääntöihin. Ikäsuositushan tuolla pelillä on 7/8+ v. Tuo reilu 2,5 v osaa jo dottaa vuoroaan ja siirtää paloja oikeaoppisesti. Polkujen ääriviivat ovat kylläkin vielä epäselviä ja nappulaa siirrellääm suruttomasti paikasta toiseen. Mutta mitäs siitä, mukana pelissä nuorempikin on.

 

Toinen suosikki on perinteinen Kimble/Hyppis/mikälie (ikäsuositus 4+) . Isoveli sai sen joululajaksi Nalle Puh-teemaisena. Sama juttu kuin edellisen kanssa; vanhempi osaa pelata jo oikeilla säännöillä, nuorempi soveltaa. Tätä on kiva pelata, kun haluaa pelata jonkin pikapelin.

Itse ostin jo viime keväänä tämän yli 2,5 -vuotiaille tarkoitetun Little Circuit pelin. Siinä on tarkoitus noppaa heittämällä liikkua ihanilla muovisilla pikkueläimillä polkua pitkin, kohti porkkanapenkkiä. Nopassa on merkkeinä eri värit, sekä kaksi kuva-aihetta. Niiden mukaan sitten mennään joko eteenpäin tai taaksepäin nopan osoittamaan väriin. Tämä peli on jo sen verran helppo, että tuo nuorempikin osaa tätä oikeilla säännöillä pelata. Minua jotenkin viehättävät tälläiset, hieman erilaiset lastenpelit.

Choco-peli on hyvä peli opettamaan kärsivällisyyttä ja keskittymistä näille meidän sähköjäniksen energiatason omaaville pikkujätkille. Tarkoitus on siis asettaa pelinappulat maahan, painaa noppaa ja etsiä nopan osoittama kuva. On siis eräänlainen muistipeli. Pelinappuloissa on kahdenlaisia kuvia plus yksi "rosvo" joka sitten syö jo löydettyjä nappuloita pelaajan varastosta. Tarkoitus on saada kaikki nappulat pois pelistä. Aika hyvin vanhempi jo muistaa paikkoja, nuorempi nostelee nappuloita ihan summamutikassa.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Tampereella oli kivaa. Vaikka satoi. :)

Takapenkin kartanlukija

Pakollinen pysähtyminen Pandan tehtaalla

Hei, meidän ikkunasta näkyy juna-asema!

Myös Apina oli löytänyt tiensä hotellihuoneeseemme

Särkänniemi tuli tutuksi
ja aikalailla jokaisessa sallitussa laitteessa tuli vierailtua

Pomppulinnassa ei ollut sateella tungosta

Ärri pööds-puisto oli ylikiva!

Delfiinien leikki-innostusta odotetiin ja käytiin sitten kahdessa näytöksessä

Pakkohan se oli tukkijoessä käydä, vaikkei helle kiusannutkaan

Sateen jälkeen aurinko, kadut kuivaa, mennään jo...

Mitä tehdä kun sataa, sataa, sataa ja sataa?

Noh, ei se nyt ihan aurinko paistanut, muttei satanutkaan. Sateisen aamun jälkeen siis kipaisimme pihamalle teemanamme "tutkimusmatka kotipihaan... ja ympäristöön". Matkamme aloitimme ihmettelemällä pihan raparperikasvustoa. Se vaan jaksaa kasvaa ja kasvaa. Tuotanto ylittää kysynnän ihan selkeästi. Muutama varsi kuitenkiin otettiin talteen tällä reissulla odottelemaan iltaa.

"Äiti, mikä tämä on?"
Niin, näitä ei välttämättä ihan jokaisen kaupunkialueen talon pihassa olekkaan. Vanha kaivo, jonka vipua piti kokeilla. Ei ole ikävä kylllä vaan tuosta kaivosta saatu vettä enää vuosikausiin. Harmi, sillä kaivomuistoni lapsuudesta on siitä ihanasta, kylmästä, puhtaasta kaivovedestä kuumana kesäpäivänä. Ei ollut sen parempaa. Ja kun sen vielä itse kävi hakemassa, niin muuta ei tarvittu.

Yläkerran ikkunan alle nousevia tikkaita ihmeteltiin urakalla. Selitin sitten pojille, että ne olivat sellainen varauloskäynti. Pääsee karkuun sitten jos tulee hätä. "Niin, ja pääsee pesemään ikkunat" Isoveli totesi vakavana. No juu, kaiketi niinkin. Melkoista taitelua se vain olisi tuolla tikkaiden yläpäässä.

Kun kotipiha alkoi tulla liian tutuksi, lähdettiin kävelylle. Pikkuveli jaksoi tomerana kävellä, vaikka unohtuikin tasaisin väliajoin tutkimaan tienvierusten ihmeellisyyksiä.

Pojat kävivät sitten auttamassa ukkiansa hieman pihatöissä. Taisi vaan ne kivet mennä vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin ne oli tarkoitettu. "Auton taakse!" oli Pikkuveli mieltä. "Ei kun auton alle!" korjasi Isoveli vanhemman valtuudellaan. Noh, paha äiti keräsi ne sitten takaisin kivireunukseen.

Pikkuveljen nukkuessa päiväunia lähdettiin isomman veljeksen kanssa pienelle pyöräretkelle. Mittaa pikku pyrähdykselle tuli noin 3,6 kilometriä. Sai siinä äitikin ottaa muutaman juoksuaskeleen, kun suorilla vauhti kohosi melkoiseksi. Hyvä vaan. Olen odottanut jo muutaman vuoden milloin pääsen lasten kanssa lenkille niin, että lapsi ajaa pyörää ja minä juoksen. Vihdoinkin se aika alkaa lähestyä.

Kotipihaan kurvatessamme ihmeteltiin kop-kop-koputusta. Palokärki/tikka/jokumuukoputtaja siellä yritti houkutella matoja esiin sähköpylväästä. Tämän lajin yksilö on koputellut jo useamman vuoden pihapuitamme ja sitä on aina yhtä mukavaa katsella.

Ennen sisälle menoa kävimme vielä hieman laiturilla katselemassa sorsapoikuetta sekä yksinäistä sikkiuikkua. Molemmat nuokin tuttuja rannassamme jo vuosia. Myös Koira pääsi uimaan. Laiturit sitä eivät paljoa pidättele, noutajamaisesti veteen hypätään ihan mistä vain.

Rannassa kasvaa myös vesiorkideaksi kutsumamme lajike. Mikähän lienee virallinen nimi tälle kauniille järvessä kasvavalle kukalle?

Sisällä pojat pääsivät sivistämään itseään Oktonauttien parissa. Tuo ohjelma on ollut pop jo pidemmän aikaa.

Sillä välin minä pääsin valmistelemaan tulevia synttärikemuja. Työn alla ovat kinkkuhyrrät, täytekakun tarpeet odottavat sivummalla. Uunissa oli valmistumassa jo omena-raparperipiirakka. Melkoinen houkutus oli kyllä syödä hieman ennakkoon noitakin, mutta ehei, sunnuntaina sitten.

Päivän kruunasi makoisa iltapala, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Jalat sohvalle ja lepoon.

Ulkona olikin sitten taas tälläistä.

Ei huono päivä ollenkaan. Huomenna stten huvittelmaan huvittelupuistoon. :)

Kuistilla tuoksuu orvokki ja koivu

Kesä on saapunut. Ulkolämpötila on rapiat kaksikymmentä astetta, vaikkei aurinko suuremmin paistakkaan. Tänään oli ensimmäinen vapaapäivä työrupeaman jälkeen ja myöhään nukkuminen olisi houkutellut. Mutta pojat päättivät toisin. Ylös kuudelta. Yhdeksältä oli jo pesty koneellinen pyykkiä, koneellinen astioita ja päiväruoka tehty uuniin asti. Sitten olikin sopiva hetki lähteä ulos. Onneksi lähdettiin. Ihana päivä!

Isoveljellä on leikkikaluna se sama rekka, jolla minä ja sisarukseni leikittiin pieninä. Hieman on punainen lava vaihtanut väriään, mutta silti on vielä kelpo peli! Pikkuveljellä nukenvaunut, joista on tullut melkoinen hitti.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Isompi siis keksi lippiksen pudotus -pelin, jota pienempi matki innolla.

Meidän kukkapenkkiin oli eksynyt yksi villi lajikekkin... joka taitaa päästä uusiin maisemiin lähiaikoina.

Ensin kasteltiin isommat kukkapenkit...

... ja sitten pikkukukat.

Äidin lempipaikalla, eli laiturilla käytiin sitten puhaltelemassa saippuakuplia ja ihmettelemässä moottoriveneitä.

Laiturille oli käynyt köpelösti sateiden aikaan ja se onkin saanut väliaikaisen vahvistuksen. "Sillan" niinkuin pojat sanoivat.

Koira katselee kaiholla järvelle. "Miksi miksi miksi minä en pääse uimaan??" Vanhan punkinpureman jälkitilan leikkaus oli eilen, ja paraneminen vie pari viikkoa. Sitten pääsee!

"Äiti, milloin me ostetaan trampoliiniin pehmuste?" Huomenna, huomenna. Sitten pääsee taas pomppimaan.

"No jos ei pääse pomppimaan, niin milloin me grillataan makkaraa?"