maanantai 27. huhtikuuta 2015

Viitakon viikonloppu


Tänä vuonna pääsin vihdoin osallistumaan Savolaisen kieroon neuleretriittiin, Kieroihin Puikkoihin. Nämä olivat nyt neljännet Kierot, ja joka vuosi olen haikaillut mukaan, mutten ole päässyt. Tänä vuonna retriittiemot sitten lähestyivät meikäläistä jo hyvissä ajoin ja tarjosivat pientä järjestelyhommaa retriittiin. Noh, enhän voinut millään kieltäytyä ja päätin osallistua vihdoinkin mukaan. Hyvä niin, koska unohdin vallan sujuvasti sitten sen virallisen ilmoittautumispäivän.

Herkullista ruokaa, enemmän kuin riittävästi teetä ja herkkuja, paljon uusia ihania tuttavuuksia, neulomista, saunomista, paljuilua, naurua naurun perään, monta uutta opittua asiaa ja äärettömästi lisäenergiaa. Sitä se retriitti oli.


Maisemat olivat kohdillaan, omaa rauhaa




Nälkää ei tarvinnut nähdä. Loputon virta herkkuja ja mainiota ruokaa sekä talon puolesta että retriittiväen tarjoilemana.





Ja mikä parasta, opin ompelemaan! Ensimmäinen itseompelema juttu; pöllöpussukka. Kuvassa myös muiden ryhmäläisten taidonnäytteitä.







Rohkeana immeisenä uskaltauduin myös aloittamaan Virallisen Savolaisen Retriittisuunnitelija TiiQ:un Villiviini-sukat. Ja täytyy todeta (aivan kuin tuon ompelun suhteen); eihän tää niin vaikeaa olekkaan, kuin kuvittelin.



keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Erävoitto tunikasta

Muutama vuosi sitten väkersin ja väkersin, välillä kiroilin ja neuloin, välillä ihan vaan sovussa puikkojen kanssa neuloin yhden Veera Välimäen Still Light -tunikan. Ihan vaan tajutakseni, että se oli auttamatta liian iso minulle. Ja raskas. Purin sitten koko tekeleen ja jätin tunika-ajatuksen taka-alalle. Sen verran hermoon otti sen purkaminen. 
 
Tämän vuoden alkuviikkoina sitten heräsi uudestaan ajatus siitä tunikasta, vaikka tuo em. peikko hieman niskassa kummittelikin. Päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja selättää tuon peikon. Vaihdoin langat ja vaihdoin puikot, kokokin vaihtui tunikassa vuosien varrella kokoa pienempään. Ja lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Kevyt ja keväinen. Ohje on helppo, välillä puuduttavankin yksinkertainen. Kokona tuossa on sellainen S ja M koon välimuoto, laskin silmukat uusiksi omalle koolle. Seuraava voisikin olla sitten jo ohjeenmukaisesti S-koko. ;) Erään muutoksen kuitenkin tekisin tuohon; vyötärömuotoilut. Itse en kauheasti pidä tuollaisista "tasapaksuista" tunikoista, vaan vyötärö saa olla meikäläiselle hieman paremmin erottuva. 

Itsestään on kännykällä (ilman sitä selfietikkua) aika vaikea saada asiallisia kuvia tunika päällä, joten ne on sitten luvassa myöhemmin... neuleretriitin jälkeen.

Koivunlehtiä
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca, väri 2916
Ohje: Still Light -tunika ( mm. Ravelrystä)
Koko: S ja M väliltä


Ja katsokaa mikä ihana nappi tuohon löytyi!