tiistai 1. helmikuuta 2011

Keltainen päivä



Auringolla on keltainen tukka, minä olen auringon kukka. 

Auringolla on keltainen tukka, minä olen auringon kukka. 

Se laulattaa, se naurattaa, keltainen ketteräksi saa. 

(Hannele Huovi) 


Tänään alkoi Pikkuveljen värikylpy paikallisella Kansalaisopistolla. Olin suunnitellut värikylpyyn menemistä jo Isoveljen vauva-aikana, mutta jotenkin se vaan sitten jäi. Nyt otin vahingon takaisin. Värikylpy sisältää viisi käyntikertaa reilun kuukauden sisällä.

Aloitimme tunnin kuuntelemalla teeman mukaisesti Keltaista laulua. Samalla köllimme tyynyillä, jotka oli laitettu keltaisen viltin päälle. Laulun jälkeen saimme tutustua keltaisiin asioihin isossa matkalaukussa, keltaisessa sellaisessa tottakai. Keltaisen eri sävyjä oli paljon, vihertävän keltaisesta punakeltaiseen. 

Keltaisen laatikon arvoitus

Tavaroihin tutustumisen jälkeen pääsimme taitelijapuuhiin ja maalaamaan. Vauvoille oli laitettu lattialle jokaiselle oma valkoinen piirrustuspaperi, johon sitten kukin pikkutaiteilija maalasi oman maalauksensa. Maalina oli mangososetta, appelsiinilla ja kurkumalla ryyditettynä. Meidän pikkutaiteilija aloitti heti hyvin kiinnostuneena tutkimaan väriplänttiä paperissa ja kokeilemaan miltä sen tuntui. Pian sitä päätyi myös suuhun, ja sekös oli kivaa. Loppujen lopuksi Pikkuveli oli naama kiinni paperissa ja maiskutti sosetta minkä ehti. Olikohan nälkä yllättänyt? 

Mikä on tämä keltainen läntti...hmmm?

Katsos, se levittyy. Mielenkiintoista!


Noh, nyt haistettu, maistettu ja levitetty. Hyvältä näyttää.

Vieläköhän tähän jotain laittaisi?


Maalamisen jälkeen käväisimme pesulla sekä vaatteiden vaihdolla ja siirryimme takaisin tyynyille. Nyt lapset saivat käsiinsä lämpimällä vedellä täytetyt limsapullot, joihin oli laitettu veden kaveriksi erilaisia keltaisia helmiä ja palloja. Sitä oli mukava ihmetellä ja lämmitellä käsiä maalauksen jälkeen. 

Maailma näyttää erilaiselta vesipullon läpi katsoen.


Lopuksi aikuisetkin pääsivät makoilemaan tyynyille lasten kanssa ja ihailemaan keltaista tuulta. Tunti lopetettiin rauhoittumiseen hämärässä huoneessa vilttien sisällä ja rauhallista musiikkia kuunnellen.

Oli meillä mukavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti