Viikko sitten löysin pakastimestani murotaikinaa ja jääkaapistani kohta vanhaksi meneviä marmeladeja. Niistä sitten tuli käsittelyssäni pikkuleipiä ystävien tapaamisen kahvipöytään. Isoveljen toivomuksesta kehtiin koirakeksejä. Hieman arvelutti se, miten murotaikina toimii muotopikkuleipinä, mutta hyvin koirat pitivät muotonsa paistaessa. Kahvipöytään tein sitten kerroskeksejä omena- ja mansikkatäytteellä.
 |
| Koirakeksit ennen paistamista, hyvä lauma. |
 |
| Kerroskeksit omena- ja mansikkamarmeladilla täytettynä. |
 |
| Meidän koirat saivat sitten mustat merkit pienen "siivoamisen" takia... lasten kanssa on hankala leipoa tarkoilla paistoajoilla... ;) |
 |
| Pyöreät keksit pysyivät hyvin kasassa. |
 |
| Suklaa- ja tomusokerikäsittelyn jälkeen tarjoamisvalmiina. |
Tänään sitten käytiin Pikkuveljen kanssa ekaa kertaa Oikeasti Puistossa. Ollaan siis toki käyty kymmeniä kertoja aiemminkin, mutta tänään käytiin kahdestaan (Isoveljen sairastaessa kotona) ja poika pääsi tutustumaan hieman tarkemmin leikkipuistoon. Kahden pienen lapsen kanssa se kun on hieman vaikeampaa...
 |
| Kiikkuminen oli jo tuttua puuhaa. |
 |
| Ja vauhtia sai itsekkin hillumalla hullusti :D |
 |
| Hiekkalaatikkoleikit eivät kovasti innostaneet... |
 |
| ... ennenkuin hoksasi lähteä liikkeelle tutkimaan ympäristöä. Siihen taisi mennä jopa kymmenisen sekuntia... |
 |
| Mmmmm... mitä on tämä rapiseva juttu? |
 |
| Äiti, älä koko ajan seuraa! |
 |
| Nam nam, olisikohan tuo syötävää? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti