Perinnemaisemia kotikulmilla

Olin jo eilen pättänyt, että käydään tänään lasten kanssa metsäretkellä, oikein eväiden kera. Tarkoitus oli lähteä tuohon lähimetsään, mutta sitten viimehetkillä (lue; pihalla jo metsään suunnatessa) päätinkin toisin. Istutin pojat autoon ja huristelin pienen matkan päähän Katiskaniemen luontopolulle. Polku myötäili mukavasti rantaa ja koko reissu meni aurinkoa ihaillessa, vaikka metsässä kuljettiin. Pojat olivat superreippaita ja jaksoivat koko matkan hienosti. Etenkin siihen nähden, että olivat jo aamupäivän kotona leikkineet ja ottaneet lämmittelyt läheisessä leikkipuistossa. Vajaa kaksi tuntia meni tuohon kahden kilometrin lenkkiin 2- ja 3,5-vuotiaiden lasten kanssa. Voin suositella. Maasto oli juuri sopiva myös tuolle nuoremmalle, ei yhtään liian vaikea.

Luontopoluissa parhautta ovat juurikin nämä infotaulut.

Isoveli tahtoi lukea jok'ikisen taulun ja etsiä taulussa mainittuja kasveja ja eläimiä.

Pitäähän sitä samoajalla keppi olla!

Järvimaisemat pysäyttävät, joka kerta.

Teemana taisi poikien mielestä olla sienet, sen verran hartaudella niitä tutkittiin.

Luonto kasaa kauniita asetelmia ihan maan tasallekkin.

Ieeni! Näitä oli Pikkuveljellä kourassa useammankin kerran.

Aurinko helli.

Ylös on kaukana. Niinpä.

Pitäähän sitä olla evästauko metsäretkellä. Ja kyllä maistuivat hyvälle.

Olenkos muistanut jo kertoa, rrrrakastan järvimaisemia?

Itse nautiskelin luonnon väreistä, ja etenkin tästä ihanasta oranssista.

Tämä taisi olla reitin kaunein reittimerkki.

"Sillat" saavuttivat suuren suosion matkaseuran osalta.

Poronsarvet? Joulupukin parta?

Kääpät (käävät?) ovat kyllä kauniita.
Pitäisiköhän minun jo vihdoinkin opetella tunnistamaan muitakin sieniä? 

Kotiin tullessa postilaatikossa oli sitten taas väriterapiaa syksyn pimeisiin iltoihin. Cascade Yarnsin Cascade 220 Fingering -lankaa herkullisessa pinkkiin taittavan vadelman värissä. Näitä on nyt kaapissa 4 vyyhteä, joten eiköhän näistä joku ihana huivi tule.