Eksoottisia ruokakokeiluja

Blondi olen, ja sen tunnustan. Tein tänään pakkaseen uusia ruokia pojille. Sinne meni kasvispolentaa ja työn alla on kvinoaa ja seitä. Paha vaan, kun en ennen ole kvinoaa käyttänyt. Järkytykseni oli suuri, kun keitin jyvät ja kattilan kannen alta paljastui matoja! Epäluuloisena katselin jo pakettia, oliko siellä mitään ja miltä päiväykset näyttivät. Varovasti maistelin ruokaa ja ihmettelin. Sitten google pelasti päiväni. Ei ne olekkaan matoja, vaan ihan sitä mitä paketissa luvataan... Mutta olipahan erikoisen näköistä. Kvinoa saa seurakseen uunissa tehtyä sitruunaseitä ja pääsee sitten pakastimeen odottamaan syömistä.

Ikupitkä lapashomma valmis

Isoveljen alpakkahanskat

Lanka: Novita Luxus Alpaca

Ohje: Drops Lapaset "alpaca" langasta

Koko: 2 v

Aloitin näiden lapasten tekemisen juuri ennen kun käteni sanoivat sopimuksensa irti. Ovat sitten lojuneet tuolla korissa muutaman kuukauden, kunnes sain ne lopulta valmiiksi. Olisi kaiketi pitänyt purkaa tai jättää tekemättä. Tuli nimittäin niin susi lapaspari kuin vain voi tulla. Ensinnäkin ovat liian lyhyet, ja ovat liian leveät. Tein hyppäyksen isommalla ohjeella kuin edelliset samanlaiset lapaset. Jotain meni kuitenkin vikaan ja noista tuli.... tuollaiset. Pah. Taidan vaan siirtää nuo Pikkuveljelle aluslapasiksi. Pyh.

Oranssi lämmittää

Oranssi valo, valo, 

auringon valo, valo.

Kesässä kuljen, muistoja kerään, auringon nousuun aamulla herään. 

Ilolle nauran ja surulle itken, riemuiten tanssin ja murheeni kitken.

Tänään oli toiseksi viimeinen kerta värikylpykokemustamme ja aiheena oli oranssi. Oranssista on moneksi. Meitä odottikin ihana oranssinen kirkas fleecepeitto. Tuli oikein hyvä mieli heti huoneeseen astuessa. Ai juu, unohdinko kertoa että pidän suunnattomasti oranssista väristä? Alkuun kuuntelimme minulle jo avoimesta päiväkodista tuttua laulua ja Pikkuveli pääsikin jammailemaan äidin avustuksella. Onko väriä, josta lastenlaulua ei olisi kuullut? 

Iso laukku oli tällä kertaa muuttunut pienen pieneksi pikkumatkalaukuksi. Pieni ja sievä. Pikkuveli ei malttanut olla menemättä tutkimaan sitä ennen kuin oli lupakaan, mutta onneksi pienille sallitaan aika paljon kiellettyäkin... Sisältä löytyi piiiitkän pitkä oranssi köysi, jossa oli pienille sormille paljon asioita tutkittavaksi. Oli isoa kulkusta, oli pientä kulkusta, oli pyöreitä palloja, oli soikeita helmiä, oli kultaisia renkaita, kaikenlaista. 

Pieni sievä laukku, teki mieli melkein kotiin viedä

Joko saa?

Pienet kourat ihmettelemässä

Maalamisalustamme oli tällä kertaa hieman erilainen. Tuttu turvallinen valkoinen pahvi oli muuttunut ruskeaksi aaltopahviksi, johon oli ilmestynyt valkoinen ympyrä. Jännittävää! Maalina oli lämmintä porkkana-appelsiinisosetta.

Maalitaulu

Ilmiselvä munakas!

Ei tätä voi olla maistamatta!

Maalamisen jälkeen päästiin sitten taas pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Pikkuveli ei malttanut olla tutkimatta peitolla vielä lojuvaa oranssia köyttä, oli se vaan niin mielenkiintoinen.

Tämä jäi vaivaamaan...

Tällä kertaa meidät yllätettiin ihanalla, ilmavalla höyhensateella. Lapset olivat ihastuksissaan, ja aikuisiakin hymyilytti. Ihana värisade.

Kaunista katsottavaa

Oranssin ja keltaisen väriloistoa

Lopuksi oli hyvä taas rauhoittua tuttuun loppulauluun, uni painoikin jo silmiä.

Lapsen nukkuesssa ansaittuja päiväuniaan äiti vielä päätti piristää itseään teeman mukaisesti oranssilla ihanuudella.

Paten papukaija ja Pikku Traktorin lohikäärme

Nyt on Isoveljellä pop kaikenlaiset traktorijutut. Vähän aikaa sitten niiden tilalla olivat autot, mutta tämä traktori-vaihe on kestänyt jo pidemmän aikaa. Tämän innoittamana ajattelin tulevien synttäreiden teemaksi traktoreita. Noh, helpommin sanottu kuin tehty. En löytänyt mistään nettikaupasta traktoriaiheisia kakkukuvia tai muita. Löytyi vain keksi- ja kakkumuotteja. Joo, ei kiitos. En viitsi maksaa niin paljon muotista, jota en tule kuitenkaan käyttämään kuin muutaman kerran. Ja taiteilijaksi minusta ei ole. Yksi vaihtoehto olisi tosiaan piirtää itse jonkinlainen kuva joko suoraan kakkuun tai sitten valmiin syötävän kakkukuvan pohjaksi, mutta onneksi ei ole tuota taiteellista lahjaa sitten nimeksikään. Kaiketi se on tyydyttävä autoteemaan... Metsästys jatkuu.

- 36 C

Ei naurata ei. Ihan liian kylmä ulkoiluun. On ollut koko viikon. Tänään päästiin pakkasta karkuun lasten kanssa HopLopiin, onneksi. Muutaman päivän ajan jaksoin antaa auton olla rauhassa, mutta tänään piti jo käynnistellä. Kyllä oli tämän äiti-ihmisen hermot tiukilla ennen tuota reissua, ja kyllä kieltämättä teki ihan hyvää itsellekkin könytä Isoveljen perässä pitkin tunneleita, kiipeilytelineitä ja liukumäkiä. Isoveli ihastui erityisesti, omaan normaaliin tapaansa, isoihin rakennuspalikoihin. "Iiiiiiso Leeko!" kuului monen monta kertaa. Tämä reissu otetaan uusiksi lähitulevaisuudessa.

Iltapäivällä poikien mummo ilahdutti vielä muutamalla kivalla vaatekappaleella. Pikkuveljelle muutama body ja Isoveljelle kevätvaatetta farkkujen ja collegetakin muodossa. Kiitos. :)

Häivähdys valkoista

Valkoinen laulu

Valkoinen on aavistus,

siveltimen kuiskaus,

hauras huurre, höyhen hieno

pilvi hahtuvainen vieno.

Valkoinen on lupaus,

levollinen huokaus,

lumi viileä, ja tähdet,

sinä seikkailulle lähdet.

Valkoinen on puhtaus,

kirkas hellä odotus.

Joko väri tulla saa?

kohta loistaa koko maa!

(Hannele Huovi)

Värikylvyn aloitusta odottelemassa

Tänään katseltiin ja tutustuttiin valkoiseen väriin. Jotkut väittävät, ettei valkoinen ole väri, mutta kyllä siitäkin sai paljon irti. Aloitimme kuuntelemalla tuttua laulua Vauvan Vaaka -levyltä. Laulun jälkeen teimme jotain erilaista. Valoimme pikkujaloista kipsivalokset. Meidän hobbittikoipisen pikkuvauvan jalka mahtui juuri ja juuri kippoon. :)) Hieno jalkapohja sieltä sitten löytyi tunnin lopuksi.

Valkoista kipsiä...

... josta tuli pikkupojan jalanjälki :)

Tänään pääsimme tutustumaan valkoiseen matkalaukkuun. Matkalaukun päällä oli eri kokoisia valkoisia helmiä, puusta, paperista, lasista. Niitä oli vallan mukava yrittää irroitella. Onneksi yksikään ei taipunut pienten käsien alla. Laukku kiinnosti Pikkuveljeä niin kovin, ettei olisi malttanut odottaa sen tutkimista.

Saako tuota jo mennä katsomaan?

Onpa se kaunis!

Laukusta löytyikin sitten jotain kylmää ja märkää, yääääääh! Lumesta teimme lumipalloja ja lumiukkoja. Välillä piti lämmitellä käsiä lämpimän vesipullon avulla, mutta lumi oli kyllä mielenkiintoista.

Seuraavaksi Pienet Taitelijat pääsivät jälleen toteuttamaan omaa näkemystään, tällä kertaa valkoisesta väristä. Maali oli aikaisemmista kerroista poiketen hyvin paksua ja tahmeaa, mikä oli aivan uusi kokemus. Pikkuveli aloitti maalaamisen maistelulla, sitten vasta maalinlevityksellä. Aikaisesta heräämisestä johtuen maalaaminen ei jaksanut kiinnostaa samalla tavalla kuin edellisillä kerroilla, joten maalaminen loppui sitten melko lyhyeen.

Pläntti, mikä pläntti?

Ensin maistettiin, sitten levitettiin. Maali oli mukavan paksua.

Lopuksi katseltiin ja kuunneltiin hiekalla täytettyä "sadeputkea". sitä sentään jaksoi hieman jo katsella, vaikka väsymys oli jo kova. Loppulaulun aikana silmätkin jo hieman painuivat välillä kiinni ja siitä oli sitten hyvä lähteä autoon ja kotia kohti.

Uni voisi jo maittaa...

Loppulaulumme:

Ahdistusta ja vieroitusoireita

On se kumma miten asioista voi helposti tulla riippuvaiseksi. Kuten nyt tämä neulominen. Edellinen valmiiksi saamani työ on parin kuukauden takaa. Ei vaan pysty. Kädet ovat sanoneet oman osan sopimuksestaan irti. Minulla on aina ollut kuiva iho, mutta nyt tämä talvi on ollut jotain aivan hirveää. Lieneekö kahden kakkapyllyn päivittäisillä pesuilla olevan jotain vaikutusta asiaan... Sormet, etenkin sormenpäät ovat siis olleet jo pari kuukautta aivan rikki. Haavoilla, täynnä "kuoriutumia" ja vesikelloja, vähän välillä ihan superturvoksissa. Atopiaa, jee.

Tahtoo neuloa! NytHetiVälittömästi!