Never say never

 

Näinhän siinä taas kävi... KYH sai minut taas kynsiinsä vaikka jälleen vannoin ettei enää koskaan ikinä milloinkaan tätä. Edellisen postauksen neulottu kesäkassi olikin tämän vuoden KYH 1. 

Taas sitä mennään.

Kassit olalle

Aloitin tänä keväänä päiväkodin Aikuisten lahjojen teon hyvissä ajoin toukokuun alussa. Olin ennalta viisas ja ajattelin että ehtisin ainakin. Tein kaksi verkkokassia Ilene Bag -ohjeen mukaan. Sitten tein kolmannen. Ja katsoin jo tehtyjä laukkuja ja ahdistuin väreistä. Ostin langat vielä yhteen kassiin. Sen valmistuttua tuli vielä hinku tehdä yksi. Annoin pirulle pikkusormen ja näin kävi. Lopputuloksena oli siis viisi kesäkassia eri väreissä. Onpahan lahjottavilla sitten mistä valita. Kolme näistä siis menee lasten päiväkodin työntekijöille kiitokseksi ja kesälahjaksi, kaksi jää minulle. Mitä niillä sitten teen, on yhä arvoitus.

Niin, ja siitä "ajoissa olemisesta"; sain viimeisen kassin valmiiksi eilen pari tuntia ennen puoltayötä. Kuvasin ne hät'hätää ennen pesukoneeseen pääsyä ja vein tänään aamulla ne vastaanottajille. Siispä kuvat ovat sen mukaisia, vinoja ja ylivalottuneita. Pöh.

Ilene ja kaverit

Lanka: Novita Puro Batik (värikkäät), 

Schachenmayr Original Micro Grande (sininen), 

Marks &Kattens Magnolia (violetti)

Ohje: Ilene bag (rav)

Vuosien väsytystaistelun tulosta

Minä ja virkkuukoukku emme puhu samaa kieltä. Emme tavuakaan. Pikkuhiljaa minulla on kuitenkin alkanut liipua ajatuksiin tilkkujen virkkaaminen. Ajattelin siis ottaa härkää sarvista ja aloittaa virkkaamisen afrikankukista. Tarkoituksena on koota niistä ainakin yksi tai mahdollisesti kaksi lastenpeiton kokoista tilkkupeittoa, jotka luovutan päiväkotiin lasten lopettaessa päiväkotiuransa. Eli ensimmäinen peitto pitäisi olla valmis reilun vuoden päästä... apua! Mutta kyllä minä tämän haasteen selätän ja opin virkkaamaan. Se on vissi se.

Koska minulla ei ollut sopivan vahvuisia villa/villasekoitelankoja, kyselin niitä kanssaneulojilta Ravelryssä. Sainkin useamman vastauksen kyselyyni ja kiitos ihanien kanssaharrastajien, minulla on nyt lankaa tähän projektiin. Kävin tänään ostamassa virkkuukoukun ja päätin aloittaa homman. Lankana käytän konepestävää, nro 5 puikolla virkattavaa paksua villalankaa. En tee värisuunnitelmia, vaan virkkaan sekalaisia kukkia, joihin jokaiseen virkkaan valkoisen ulkoreunan. Yhdistän ne sitten samalla valkoisella värillä peitoksi.

Saas nähdä mitä tästä tulee, mutta kyllä mie jotain aikaiseksi saan! Ja kohtahan on tulossa taas tulevan kesän KYH...

Missä menee raja?

Olen viettämässä paria lomaviikkoa töistä ja olenkin näiden parin viikon aikana viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani (lue: kotini ulkopuolella) metsissä, monenlaisissa. Ja aina olen ottanut lapset (ja koiran) mukaani. Usein meillä menee kahdesta neljään tuntia könytessä pitkin maita ja mantuja, kiipeillen kallioita, kävellen poluilla ja metsäteillä, ihmetellen luontoa ja etsien niitä geokätköjä. Välillä väsyttää, mutta aina tullaan hyvillä mielin pois metsästä kotiin. Nyt vaan mietin missä menee raja tuonkin hyvän kanssa?

Kävimme nimittäin tänään lasten kanssa Maaningan Korkeakoskella. Kysessähän on yksi Suomen korkeimpia vesiputouksia, mahtavine kanjoneineen ja korkeuseroineen. Vaativaa maastoa varmasti siihen tottumattomalle. Kuljimme koko Kanjoninkierroksen maantieosuuksineen (reilu 5 km, suurin osa maastossa, nousua ja laskua, jyrkkääkin), ja lapset könysivät sen lisäksi omia polkujaan ja kanjoniin laskemisia ja nousuja takaisin. Matkaa tuli siis varmasti reilusti enenmmän. Matkalla pidimme yhden isomman tauon makkaranpaistamisineen ja toisen loppuvaiheen tauon pikkueväineen, kun meinasi voima loppua pikkuväeltä. Kuitenkin autolle kaikki jaksoivat hyvin, eikä valituksen sanoja tullut. Aikaa kierrokseen kului noin 5,5 tuntia.

Autolle saavuttuamme saimme ihmettelyjä siitä, miten noin pienet lapset (5-v ja 3-v) jaksoivat tälläisen matkan kulkea. "On ne ihmeellisiä." "Melkoisen reippaita tuon ikäisiksi." "Ihanko oikeasti kiersitte koko kierroksen?"

Minusta tämä on ihan normaalia kulkemista lasten kanssa, mikä tässä nyt niin ihmisiä kummastuttaa??

Ei ollut niin komea koski kuin joskus on ollut,
mutta kyllä tuo lapset vakuutti.

Rappusia riitti, reidet kiittää.

Laavupaikka oli iso ilo, "makkaraa!"

Koirakin nautiskeli levosta ja tulesta.

Tämä ei kaipaa selitystä. <3

Koiran suuri nautinto.

Kova jylinä kävi "yliajavista" autoista!

Suosittelen käymään.

Bonuksena; mikäs se siellä pilkottaa?
Kolme geokätköäkin etsittiin.

Uusi katsantokantoja, ja kantoja.

Geokätköily on kumma harrastus. Pitkään sitä vielä viime syksyyn asti mietin ja luulin sen olevan turhan vaikeaa aloittaa. Kunnes sitten rohkaistuin, latasin puhelimeeni sopivat ohjelmat ja rohkaistuin etsimään ensimmäisen kätköni. Ja voi sitä riemua, kun se löytyi! Sen jälkeen kätköjä on löytynyt nelisenkymmentä lisää. Ja riemu on joka kerta yhtä suuri. Onneksi uskalsin.

Näin komeita riippusiltoja löytyy kätköreissuilla.

Joskus paikat ovat hieman pelottaviakin.

Ja joskus voi löytää jotain erittäin yllättävääkin.

Metsä on oma suosikkini kätköympäristöistä.

Myös maakuntahistoria kiinnostaa.

Näitä jyrkkiä rinteitä kiivetessä myös kunto kasvaa.
Alla oleva valkoinen on tie. Hiki tuli.

Välillä kannattaa myös ihailla luonnon kauneutta.

Ja eväät ovat aina paras osa kätköilyreissua, lasten mielestä.

Kaikki yllä olevat kuvat on siis otettu kätköilyreissujen aikana. Kun silmät pitää auki ja osaa muuttaa perspektiivejä, niin näkee sellaista mitä ei esimerkiksi juostessa tai pyöräillessä näe. Niille matkoille on sitten ihan eri tarkoitus.

GC3Y7H6

Hitsin hikari

Lanka: Wollmeise Pure, väri La Gitane WD

Ohje: Hitchhiker (Rav.)

Koko: 154 g, 48 hammasta

Käväisin koiran kanssa tänään aamulenkillä, poimin samalla yhden geokätkön (siitä otsikko) ja kuvasin muutaman kuvan tästä huivista. Pelkäsin kovasti neuloessani, että tämä lanka olisi sellainen silmät särkevä neulottuna pintana, mutta ei. Tuohan käy mainiosti tummanvioletin ulkoilutakkini kanssa. Olen yllättynyt. Minä kun en kauheasti violetista välitä... (miksi minulla sitten on luumun värinen ulkoilutakki?). Kannatti tehdä.

Neulo, pura, neulo, pura

Arvoin Ravelryn "arpajaisketjussa" voittajan toiveen mukaan jonkun neulotun asusteen. Voittaja sitten kaipasi kämmekkäitä tai sukkia. Aloitin yhdellä langalla ja ohjeella, neuloin hieman ja totesin ettei yhdistelmä vaan toimi. Kokeilin samaa mallia uudella langalla, mutta ei. Ei sekään käynyt. Lopulta päädyin vaihtamaan mallia, lankaa sekä puikkojen kokoa ja valitsin Tiina Kuun Kujeillen-kämmekkäät. Langaksi valikoitui Wollmeise Twin värissä Madame Souris (WD) ja puikoiksi 2,75 mm pyöröt. Lanka ei oikein itselleni ole koskaan kuiskutellut, mutta heppaajan värimaailmaan se osui oikein hyvin. Jo alusta lähtien näitä oli ilo neuloa ja loppujen lopuksi malli on todella nopea saada valmiiksi. Valmiina nämä olivat ihanan kauniit, vaikka itse sanonkin! Toiseen kämmekkääseen tuli kaksi suuren suurta virhettä, mutta haitanneeko tuo. Virheet vaan kertovat käsityöstä, eikös? Noh, ehkäpä ne eivät käytössä haittaa... Nämä kämmekkäät menivät siis Artesanitylle. Lankaa meni 45 grammaa, joten hyvä jämis-projekti. Kyllä näitä tulee vielä lisää, on nimittäin sen verran helppo ja kaunis malli. Kiitos Tiina :).

Bublé Girl

Lanka: Wollmeise Twin "Madame Souris WD"

Ohje: Kujeillen (Rav)

Koko: Naisten M

 

Jaa, arvattekos mistä tuo nimi tulee? Vinkkiä alla:

Juuh, keikkareissulla nämä neuloin.