Myönnettäköön...

... saattoi hieman karata mopo käsistä näiden kanssa. Pari projektipussia tuli siis tehtyä tässä kevään ja alkukesän aikana. Ei voi mittää. Lahjalaatikkoon täytettä. (Ja uskallanko sanoa, että kaapissa on kankaat vielä kahteen pienempään... jos vaikka jotain muuta tässä välillä).

Ompeluohjeen sain kevään retriitissä Neulistilta ja nämä kuusi pussia onkin tehty sillä samaisella ohjeella. Jokaisessa on omat virheensä, enemmän tai vähemmän näkyvinä, joten ei ihan priimaa tullut vielä. Ovat tosin ensimmäisiä itse ommeltuja asioita koskaan, joten priimaan on vielä pitkä matka. Mutta eivätköhän nuo kodin ja käyttötarkoituksen jokainen löydä. Kangaskassin ohje on jo netistä etsitty ja seuraavaksi taidan kokeilla sitä. Katsotaan miten käy vai joudunko kutsumaan apujoukkoja kädestä ohjaamaan... :D Onneksi paikallisesta neulojapoppoosta moni on kätevä myös ompelukoneen kanssa, joten apu on tarvittaessa lähellä.

Isompi pöytä tilauksessa

Tiedättekö miten vaikeaa on pingottaa isoa huivia? Minä tiedän. Ei riitä millään pöytätila ja lattialle ei voi laittaa kolmen vikkeläjalkaisen takia. Onnistui se pingotus kuitenkin, pieniä kikkakolmosia käyttämällä ja lopputulos on i-h-a-n-a! 

Aloitin neulomaan ensimmäisen kerran tätä huivia jo talvella, mutta se sitten jäi muiden kiireitten jalkoihin ja unohtui neulepussiin. Toukokuun loppupuolella sitten kaivelin tämän kätköstään ja purin koko aloituksen. Aloitin alusta, uudella inspiraatiolla ja tein tämän melko nopeasti sitten valmiiksi. Huivi on iso oman mittapuuni mukaan (leveys noin 175 cm ja korkeus reilu 90 cm), tai ainakin korkea. Mutta se on juuri sitä, mitä tilasin. Halusin kesäksi selkää suojaavan huivin ja sellaisen sain. Malli on helppo ja nopea, ulkoa opeteltavissa heti alusta saakka. Ei mitään turhia kikkailuja, ainaoikeaa, lisäyksiä ja kavennuksia loogisessa järjestyksessä. Mainiota reissuneulomista.

Ja se kuvaus sitten... haasteensa siinäkin. :D

Viljaa

Lanka: Wollmeise Twin, värissä Olio Vergine, kulutus 216 g

Ohje: Liito (Veera Välimäki)

Koko: 175 x 92 cm

 

Lintunen

Minulla on pitkään ollut ajatuksissa neuloa Nurmilintu-huivi, mutta olen odottanut sopivaa inspiraatiota. Se tuli sitten tämän langan muodossa. Väri ei ole lainkaan minulle sopiva, joten ajattelin neuloa siitä jotain, mitä voisin ehkä antaa eteenpäin. Näin tulisi uusi malli testattua, mutta huivi ei jäisi nurkkiin pyörimään turhuuttaan. 

Malli on kyllä kaunis. Alkuun en ollut niin kovin vakuuttunut sen ulkonäöstä neulottaessa, mutta kuten suurin osa huiveista, pingotus teki ihmeitä. Tästähän tuli meleko asiallinen! Siltikin se pääsi uuteen kotiinsa heti kuivumisen jälkeen, siitä tuli nimittäin äitini uusi huivi. :) Näitä teen kyllä lisää, on sen verran helppo ja nopea neulottava.

Lintunen

Lanka: Wollmeise Twin, menekki 106 g, väri vihreä "koekaniini"

Ohje: Nurmilintu (Heidi Alander, Ravelry-linkki)

Tunti kevättä

Rakastan kevättä. Kaikki alkaa ikäänkuin alusta ja kaikessa on lupaus uudesta ja hyvästä. Nämä kuvat ovat pääosin omasta pihasta, muutama on läheisestä venerannasta. Kaikkialla huokuu Kevät.

Viitakon viikonloppu

Tänä vuonna pääsin vihdoin osallistumaan Savolaisen kieroon neuleretriittiin, Kieroihin Puikkoihin. Nämä olivat nyt neljännet Kierot, ja joka vuosi olen haikaillut mukaan, mutten ole päässyt. Tänä vuonna retriittiemot sitten lähestyivät meikäläistä jo hyvissä ajoin ja tarjosivat pientä järjestelyhommaa retriittiin. Noh, enhän voinut millään kieltäytyä ja päätin osallistua vihdoinkin mukaan. Hyvä niin, koska unohdin vallan sujuvasti sitten sen virallisen ilmoittautumispäivän.

Herkullista ruokaa, enemmän kuin riittävästi teetä ja herkkuja, paljon uusia ihania tuttavuuksia, neulomista, saunomista, paljuilua, naurua naurun perään, monta uutta opittua asiaa ja äärettömästi lisäenergiaa. Sitä se retriitti oli.

Maisemat olivat kohdillaan, omaa rauhaa

Nälkää ei tarvinnut nähdä. Loputon virta herkkuja ja mainiota ruokaa sekä talon puolesta että retriittiväen tarjoilemana.

Ja mikä parasta, opin ompelemaan! Ensimmäinen itseompelema juttu; pöllöpussukka. Kuvassa myös muiden ryhmäläisten taidonnäytteitä.

Rohkeana immeisenä uskaltauduin myös aloittamaan Virallisen Savolaisen Retriittisuunnitelija TiiQ:un Villiviini-sukat. Ja täytyy todeta (aivan kuin tuon ompelun suhteen); eihän tää niin vaikeaa olekkaan, kuin kuvittelin.

Erävoitto tunikasta

Muutama vuosi sitten väkersin ja väkersin, välillä kiroilin ja neuloin, välillä ihan vaan sovussa puikkojen kanssa neuloin yhden Veera Välimäen Still Light -tunikan. Ihan vaan tajutakseni, että se oli auttamatta liian iso minulle. Ja raskas. Purin sitten koko tekeleen ja jätin tunika-ajatuksen taka-alalle. Sen verran hermoon otti sen purkaminen. 

 

Tämän vuoden alkuviikkoina sitten heräsi uudestaan ajatus siitä tunikasta, vaikka tuo em. peikko hieman niskassa kummittelikin. Päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja selättää tuon peikon. Vaihdoin langat ja vaihdoin puikot, kokokin vaihtui tunikassa vuosien varrella kokoa pienempään. Ja lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Kevyt ja keväinen. Ohje on helppo, välillä puuduttavankin yksinkertainen. Kokona tuossa on sellainen S ja M koon välimuoto, laskin silmukat uusiksi omalle koolle. Seuraava voisikin olla sitten jo ohjeenmukaisesti S-koko. ;) Erään muutoksen kuitenkin tekisin tuohon; vyötärömuotoilut. Itse en kauheasti pidä tuollaisista "tasapaksuista" tunikoista, vaan vyötärö saa olla meikäläiselle hieman paremmin erottuva. 

Itsestään on kännykällä (ilman sitä selfietikkua) aika vaikea saada asiallisia kuvia tunika päällä, joten ne on sitten luvassa myöhemmin... neuleretriitin jälkeen.

Koivunlehtiä

Lanka: Garnstudio Drops Alpaca, väri 2916

Ohje: Still Light -tunika ( mm. Ravelrystä)

Koko: S ja M väliltä

Ja katsokaa mikä ihana nappi tuohon löytyi!

Vuoden viimeiset vai vuoden ensimmäiset?

Minulla tuli taas kerran joulukuunlopussa se perinteinen neule-plääh. Mikään ei kiinnostanut ja neuloinen tuntui pakkopullalta. Siinä vaiheessa ymmärsin antaa neulomisen olla ja odotella uutta inspiraatiota. Ihme kyllä, se palasikin muutaman viikon päästä. Nyt on sitten saatettu valmiiksi kaksi paria jämälankavillasukkajoulukalenterin sukkia. Viime vuonna tein nämä myös, joten mukaan uskalsin tänäkin vuonna. En vaan henk.koht innostunut taaskaan ajatuksesta, että tekisin kaksi eriparisukkaa, joten tein sitten neljä sukkaa. Kaksi kumpaakin. Näin voi halutessani käyttää niitä ristiin tai sitten ihan perinteisesti pareina.

Kirjoneuletta kokeilin näissä, huonoin seurauksin. Eri paksuiset (vaikkakin kaikki fingering-paksuutta) langat ja kirjoneule, ei kiitos. En ole sitä vielä niin paljon harjoitellut, että saisin siistiä jälkeä. Noh, tulipahan kokeiltua.

Kantapää ei myöskään onnistunut mieleni mukaan. Tein sukat ehkä liian isolla silmukkamäärällä ja ensimmäisen parin kantapäät jäivät ikävän löysiksi. Toisen parin suhteen olin jo viisaampi ja sovelsin hieman. Kantapäistä tuli hieman paremmat, mutteivat siltikään istu hyvin jalkaani. Kokeilut siis jatkuvat tämän kantapäämallin suhteen.

Noh, omaksi nämä jäävät, arkisukiksi vaikka töihin. Kyllä ne kelpaa, ei siinä mitään. :)

(Ja kunhan saan hieman päättelytöitä tehtyä ja jonkun kuvaamaan, niin yksi isompi ikuisuusprojekti odottaa blogipäivitystä...)

Jämikset

Lanka: Sekalaisia sukkalankoja (noin 400 m/100 g)

Ohje: jämälankavillasukkajoulukalenteri

Koko: Naisen 38