Sininen hetki

Ja sillä on uninen lakki,

Ja sininen uninen vyö,

Ja unista jäätelön palaa

Se pienillä hampailla syö,

Ja sillä on sininen auto

Ja se auto hyrrää näin:

Surrur, surrur ja lähtee

Unen sinistä maata päin.

(Martti Haavio)

Sininen on viileä, sininen on liukas, sininen on märkä, sininen on silkkinen. Näin me fiilisteltiin tänään värikylvyssä. Aloitimme kylvyn sinisillä ajatuksilla laulun muodossa, jonka jälkeen siirryttiin tutustumaan siniseen salkkuun. Nyt se olikin hieman eri näköinen kuin viime viikon keltainen laukku. Salkun sisältä löytyi sitten yllätykseksemme viileää vettä, jossa oli ihania sinisiä palloja. Ne osoittautuivat pian maistelun ja kosketuksen kautta mustikoiksi ja mustaviinimarjoiksi. Sitä vettä oli kiva läiskytellä.

Vesileikkien jälkeen pääsimme taas maalaamaan. Pikkuveljestä huomasi heti, että hän muisti mitä oli edessä. Ilme oli sen mukainen kun odoteltiin maalin saapumista. Tarkoituksellä jätin hänet hieman kauemmaksi paperista. Poika ei malttanut olla paikoillaan, kun maali sitten laskettiin paperille.

Ihanaa! Sitten päästiin maalamaan. Poitsu ryömi vauhdilla paperille ja alkoi maalata isolla kaarella. Ei ole ihan pikkukuvien näpertelijä tämä meidän poika. :D Tottakai osa maalista päätyi myös maisteltavaksi.

Taisi meiltä puuttua taiteilijan essu, oli rinnus sen näköinen maalauksen jälkeen. Hyvin kyllä lähti tuokin maali vaatteista, kun heti kotiin päätyä laitettiin ne pesukoneeseen. 

Maalauksen aikana meitä kävi tervehtimässä myös Pieni Sininen Kala, joka jätti omat uimajälkensä paperiin.

Maalausurakan jälkeen käytiin taas pesualtaalla siivoamassa suurimmat liat pois ja vaihdettiin päälle puhtaan vaatteet. Tämän jälkeen rauhoituttiin makoilemalla tyynyillä ja katselemalla sinisiä saippuakuplia. Saimme myös leikkiä silkkisen tuntuisilla sinisillä huiveilla. Ne olivatkin pojan mielestä i-ha-ni-a!

Lopuksi rauhoituttiin taas tuttuun lopetuslauluun vilttien sisään halimaan ja hellimään. Ensi viikolla tutustutaan valkoiseen väriin. Sitähän on näkynytkin paljon tuolla ulkona viime päivinä. :)

Keltainen päivä

Auringolla on keltainen tukka, minä olen auringon kukka. 

Auringolla on keltainen tukka, minä olen auringon kukka. 

Se laulattaa, se naurattaa, keltainen ketteräksi saa. 

(Hannele Huovi) 

Tänään alkoi Pikkuveljen värikylpy paikallisella Kansalaisopistolla. Olin suunnitellut värikylpyyn menemistä jo Isoveljen vauva-aikana, mutta jotenkin se vaan sitten jäi. Nyt otin vahingon takaisin. Värikylpy sisältää viisi käyntikertaa reilun kuukauden sisällä.

Aloitimme tunnin kuuntelemalla teeman mukaisesti Keltaista laulua. Samalla köllimme tyynyillä, jotka oli laitettu keltaisen viltin päälle. Laulun jälkeen saimme tutustua keltaisiin asioihin isossa matkalaukussa, keltaisessa sellaisessa tottakai. Keltaisen eri sävyjä oli paljon, vihertävän keltaisesta punakeltaiseen. 

Keltaisen laatikon arvoitus

Tavaroihin tutustumisen jälkeen pääsimme taitelijapuuhiin ja maalaamaan. Vauvoille oli laitettu lattialle jokaiselle oma valkoinen piirrustuspaperi, johon sitten kukin pikkutaiteilija maalasi oman maalauksensa. Maalina oli mangososetta, appelsiinilla ja kurkumalla ryyditettynä. Meidän pikkutaiteilija aloitti heti hyvin kiinnostuneena tutkimaan väriplänttiä paperissa ja kokeilemaan miltä sen tuntui. Pian sitä päätyi myös suuhun, ja sekös oli kivaa. Loppujen lopuksi Pikkuveli oli naama kiinni paperissa ja maiskutti sosetta minkä ehti. Olikohan nälkä yllättänyt? 

Mikä on tämä keltainen läntti...hmmm?

Katsos, se levittyy. Mielenkiintoista!

Noh, nyt haistettu, maistettu ja levitetty. Hyvältä näyttää.

Vieläköhän tähän jotain laittaisi?

Maalamisen jälkeen käväisimme pesulla sekä vaatteiden vaihdolla ja siirryimme takaisin tyynyille. Nyt lapset saivat käsiinsä lämpimällä vedellä täytetyt limsapullot, joihin oli laitettu veden kaveriksi erilaisia keltaisia helmiä ja palloja. Sitä oli mukava ihmetellä ja lämmitellä käsiä maalauksen jälkeen. 

Maailma näyttää erilaiselta vesipullon läpi katsoen.

Lopuksi aikuisetkin pääsivät makoilemaan tyynyille lasten kanssa ja ihailemaan keltaista tuulta. Tunti lopetettiin rauhoittumiseen hämärässä huoneessa vilttien sisällä ja rauhallista musiikkia kuunnellen.

Oli meillä mukavaa!

Ajatuksia sormiruokailusta

Lueskelin hieman sormiruokailusta ja tässä itselleni muistiin hieman tärkeimpiä ajatuksia...

Baby-led weaning / Lapsentahtinen sormiruokailu

Yleistä:

• Sormiruokailu kehittää purentaa, sorminäppäryyttä, käden ja silmän yhteistyötä sekä lapsen itseluottamusta (lapsi hallitsee oman syömisensä) ja vaikuttaa suotuisasti puheenkehitykseen, ruuansulatukseen ja turvalliseen syömiseen
• Lapsen tulee nauttia ruokailustaan jolloin suhde ruokaan on myönteinen
• Sormiruokailussa lapsi käyttää montaa eri aistia; tuoksua, makua ja tunnetta. Näin ruokaan tutustutaan monelta eri kantilta
• Lapsi syö sen verran kun tuntee tarpeelliseksi, ruokaa ei ”tuputeta” lapselle. Moni ”lusikkaruokittu” lapsi tulee ylikylläiseksi, mikä taas vähentää maidontarvetta ja vähentää imuhaluja
• Kiinteät ruuat aloitetaan siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa osoittamaan kiinnostusta ruokaa kohtaan. Valmius syömiseen ja siihen liittyvät taidot kasvavat jokaisella omaan tahtiinsa
• Sormiruuaksi käy tavallinen, terveellinen kotiruoka
• Monesti sormiruokailtavat ruuat ovat ravintorikkaampia kuin monen valmistusvaiheen läpikäyneet soseruuat
• Perheen yhteinen ruokailuhetki on helppo toteuttaa, kenenkään ei tarvitse syödä eri aikaan
• Yksittäisen ruuan maut tulevat puhtaasti esiin
• Sormiruokailu ehkäisee ns. sihtikurkkuisuutta, koska ruoka on alusta lähtien ”itsepureskeltavaa”, eikä tasaista sosetta
• Ruokaa käsitellään suun etuosassa, jolloin ruoka pysyy suussa kauemmin. Tällöin ruokaan tutustutaan tarkemmin kuin lusikkaruokinnalla (tällöin ruoka monesti laitetaan suun takaosaan, josta sitä on vaikeampi liikutella). Luontainen kakomisrefleksi pitää huolen, että liian suuret palat eivät pääse kurkkuun.
• Ravintoloissa voi pyytää aikuisten annoksen lastenkokoisena, lasten annoksia ei ole mikään pakko valita
• Lahjonta, uhkailu, palkitseminen ja rankaiseminen sotii koko lapsentahtisen ruokailun periaatetta vastaan ja kostautuu myöhemmin
• Ajatusmalli: ”Mitä minä syön, sitä myös lapseni syö.” Ei ole erikseen lasten ja aikuisten ruokia

Sormiruokailun aloitus ja jatkaminen

• Ensimmäiset pari kuukautta ovat opettelua! Muutaman kuukauden jälkeen lapsi alkaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe.
• Lapsen ruuansulatus kehittyy rauhalliseen tahtiin, ei liian nopeasti
• Lapsen kanssa istutaan rauhassa saman pöydän ääressä, mieluiteen yhteiseen ruoka-aikaan
• Lapsen tulee istua tukevasti ja suoraselkäisenä
• Harjoitteluvaiheessa ruokailu kannattaa aloittaa silloin, kun lapsi ei ole nälkäinen. Näin lapsen kärsivällisyys riittää uuden asian opetteluun.
• Lapsi on hyvä imettää ennen sormiruokailua
• Ensimmäinen askel on huomion kiinnittyminen ruokaan ja siihen tutustuminen leikin avulla
• Ruuan viemisellä suuhun (tai saatikka mahaan asti) ei ole kiire, vaan aluksi tutustutaan erilaisiin makuihin, tuntemuksiin ja tuoksuihin käsien ja nenän avulla
• Vauvaa ei syötetä, vaan hänelle annetaan mahdollisuus valita itse houkutteleva ruokapala ja tutustua siihen
• Tarjottavan ruuan tulee olla käteen sopiva. Pieni vauva ei vielä osaa aukaista nyrkkiään syödessään, joten vain nyrkin ulkopuolinen ruoka tulee syödyksi.
• Ruokapala ei myöskään saa hajota kädessä, vaan vasta suussa
• Ruoka asetetaan tarjolle pöydälle/isolle tarjottimelle, sitä ei anneta lapsen käteen suoraan.
• Vanhempi tarvitsee rutkasti kärsivällisyyttä, jotta ei puutu turhaan lapsen syömistahtiin
• Sotku on normaalia
• Kerralla ei kannata tarjota kuin 2-4 eri ruokaa näin aluksi
• Syödyn ruuan määrällä ei ole merkitystä ja ruokailu ei ole kellontarkkaa
• Ruokailua tulee seurata koko sen ajan! Älä kuitenkaan tuijota lasta, monia se häiritsee.
• Ruokailun loppuessa on hyvä tarkistaa, että suu on tyhjä. Kädet pestään ennen ja jälkeen ruokailun.
• Monella lapsella tulee ”hiljainen kausi” syömisen suhteen 7-9 kk iässä ja 8-12 kk iässä ruualla leikkiminen muuttuu syömiseksi
• Kiinnitä huomiota eri makuisten, eri tuntuisten, eri väristen ja eri kokoisten ruokien tarjoiluun, monipuolisuus mielessä
• Ruokajuomana vesi, maito on erillinen ateria imetettäessä. Juoma mieluiten mukista, ei pullosta tai nokkamukista. Valitse lapselle sopivankokoinen muki, esim. snapsilasi.
• Viiteen ruokailukertaan ei ole kiirettä, imetys on vielä suuressa osassa niin kauan kuin vauva itse vieroittaa itsensä tai vieroitus päätetään aloittaa vanhemman toimesta
• Ruokailuvälineet kannattaa antaa leikkiin jo alusta lähtien, mutta niiden ruokailukäyttöön ei ole mitään kiirettä. Lapsi tutkii sormillaan. Haarukka on lusikkaa parempi ensiväline.

Tarjottavaa ruokaa

• Lapselle tarjotaan tuoretta, ravintorikasta ruokaa
• Pienille lapsille ei tarjota tukehtumisvaaraa aiheuttavaa ruokaa (pähkinöitä, kokonaisia viinirypäleitä, rustoa, hedelmiä joissa on kivet vielä mukana)
• Kovat kasvikset tikuiksi, höyrytettynä tai paahdettuna (porkkana, bataatti, palsternakka, peruna, minimaissi, vihreä papu, kukkakaali ja parsakaali varren kanssa, munakoiso, lanttu, kesäkurpitsa, kurpitsa)
• Pehmeät vihannekset raakana (kurkku)
• Hedelmät kokonaisina tai lohkoina (päärynä, meloni, papaija, viinirypäleet, omena, persikka, nektariini)
• Kuori helpottaa monesti kiinnipitämistä (päärynä, avokado, mango). Banaaniin kannattaa jättää pesty ”kuoritakki”
• Liha isoina paloina tai viipaleina ilman rustoja. Myös luita kannattaa antaa imettäväksi.
• Possu, nauta ja lammas kannattaa leikata poikkisyin, siipikarjan liha syiden mukaisesti. Kanaa voi tarjota ”luussa kiinni”.
• Vähäsuolaista, kovaa juustoa tikkuina
• Leipätikkuja, riisikakkuja, lihapullatikkuja, linssipihvejä, riisipalloja, pitaleipää, naan-leipää (kiinteitä leipiä)
• Pasta kannattaa tarjota eri muodoissa (kierre, simpukka, rusetti), jolloin niihin tarttuminen on helpompaa
• Hyviä dipattavia kastikkeita ovat mm. hummus, avokadotahna, munakoisodippi, tofujogurtti...
• Puuroon voi lisätä joko keittovaiheessa tai keittämisen jälkeen ”sattumia”, jolloin syöminen on helpompaa
• Kvinoa on hyvä vilja lapsen ruokavalioon
• Avokado on hyvin täyttävä ruoka

Lankavaraston päivitys

Siinä ne on, mun langat. Kuvasta tosin puuttuu yhden laatikon verran lankoja, mutta nyt nekin ovat päässeet hyllyyn. Jostain kumman syystä minulla on yksi 14 litran laatikollinen eri värisiä Nalle-lankoja. Ihmeellisesti niitä on kertynyt. Jakoperusteena käytin materiaalia. Eli alimmassa laatikossa on bambulangat, puuvillat sekä erilaiset keinokuituiset langat. Niiden päällä on Nalle-laatikko. Keskimmäisellä hyllyllä on sekalaiset eri villat (merinoa, alpakkaa jne.) sekä 100 % villalangat. Laatikon takana on Genzianan laatikko täynnä merinoa. Ylimmässä laatikossa on sitten kaikki ne pienet jämälankakerät ja niiden päällä kilon verran Aade Lõngin villalankaa. Laatikon päällä on sitten kaikenlaista tarviketta (puikot, mitta, silmukkamerkit, neulat, sakset jne...) ja irto-ohjeita laatikossa.  Joskohan nuo pysyisivät noin siistinä mahdollisimman kauan. Ja koska tilaa ei ole, niin lisääkään ei oikein saisi ostaa...

Uusia asioita kannattaa opetella... palmikkoa puikoilla

Nilkattimet / rannettimet äidille

Lanka: Novitan Isoveli

Ohje: Anushkan Tree Trunk Legwarmers

Koko: S

Nämä ovat ensimmäinen palmikkokokeiluni, olen päässyt tähän asti välttämään niiden neulomista. Helppoahan se on, ja varmasti jatkossa en juokse palmikkoja karkuun. Lankana näihin (alunperin säärystimiin) käytin vanhaa Isoveikkaa, jonka olin saanut purkamastani, melkein valmiista neuletakista. Vuodet olivat tehneet tekosensa ja olin kasvanut ulos aloittamani neuletakin koosta, joten langat pääsivät takaisin käyttöön. Ohjeenmukaisesti tein ja jo nopeasti huomasin, että aivan liian pienet näistä tulee säärystimiksi. Noh, ainahan näitä ranteita ja nilkkoja voipi lämmittää, joten siihen käyttöön nämä ovat passelit.

Pikkuvauva-aika on ohitse

Meillä ei ole enää pikkuvauvaa. Nyyh... Tilattiin siis tänään toinen syöttötuoli meille, eikä pikkuvauvat istu syöttötuoleissa. Isoveljellä on siis Stokken Tripp Trapp ja Pikkuveli sai samanlaisen. Ikää on nyt siis vähän vajaa 6 kk. Kimppatilaus tehtiin Saksasta. Tänään sitten irroitin nuo vauvasetin viimeisetkin osat Isoveljen tuolista ja pesin tuolin ja osat. Nyt on Isoveikalla puhdas Ison Pojan tuoli ilman vauvahärpäkkeitä ja Pikkuveljelle tulee uuden uutukainen TT, johon sitten tuo meidän vauvasetti siirretään. Tänään Pikkuveli aloitti myös hitaalla tahdilla kiinteät. Voi huokaus. Missä on mun pikkuvauva??

Huopuu, huopuu, huopuu.... liikaa!

Pikkuveljen huovutetut kuorilapaset

Lanka: Novita Puro ja Novita Isoveli

Ohje: improvisoitu

Koko: Pikkuvauva

Juuh, pienethän niistä tuli. Tai no, käteen nyt sopivat, mutta ei enää kauan. Kokeilin siis ihan suurempia suunnittelematta kokeilla Huovutusta Purosta. Huopuu mukavasti ja pehmeästi, mutta enemmän kuin Huopanen samalla pesulla. Puro on kyllä kaunis lanka tälläisiin huovutusneuleisiin, joten eiköhön tuota kohta ole itsellänikin huovutetut lapaset. :)